sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Mukava Hollolan Maastotriathlon

Tämä kisa kuului "ehkä"-listalle tämän kesän osalta, mutta varsinkin kun Vanajanlinnan uinti meni jälleen pannukakuksi, niin ei kun viivalle yrittämään jälleen. Ainoa tavoite oli yrittää viimein ravistaa jättimäinen apina selästä joukossa uimisen panikoimisesta. Matkana Hollolassa on 900m uinti + 21km maastopyöräily + 6km maastojuoksu.

Klo 10:57, 3 minuuttia lähtöön (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Uintia oli tullut treenattua kohtuullisen hyvin edellisen kisan jälkeen, tosin porukassa uimista ei treeneissä ole ollut mukana. Uintiverkassa ei tuntunut kauhean hyvältä, mutta yritin vain rauhoittaa mielen, eihän tuolla märkäpuvussa pitäisi olla mitään hätää, ja yksin uiminen on tuntunut hyvältä jo pitkän aikaa.

Startti

Lähtölaukauksen jälkeen oli epätietoiset tunnelmat, ajatukset pyöri akselilla rennosti, rauhassa, omaa kaistaa, paniikki, jne. 50m meni kohtuullisesti, mutta ekalla poijulla 1. kosketukset kanssauimareihin sai jälleen aikaan pienimuotoisen hepulin vedessä, seuraava 50-100m olikin melkoista suoriutumista, kuitenkin vapaauintia räpiköiden lähinnä pää pinnalla. Tällä kertaa ihme kyllä sain tilanteen rauhoitettua edes jotenkin, ja ekan 300m lenkin lopussa hiukan uintirytmistäkin kiinni. Rauhallisuudesta ei ollut kyllä tietoakaan. Laiturin kierrot menin todella rauhassa, yrittäen saada hengitystä ja mieltä rauhoittumaan mahdollisimman paljon.

Vähän läppää kuuluttaja-Mikolle ja takas veteen (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Loppua kohden uinti parani koko ajan, ja viimeisen 150m tulin VIIMEIN sitä normaalia treeneissä vetämääni rentoa vaparia. Aikaa toki edelleen meni hukkaan paljon, kun yli puolet matkasta uintiasento oli melko pysty pään ollessa turhan ylhäällä. Mutta koko matka vaparia, ja suunnilleen ehjä suoritus. JES! Vihdoin! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläisen unelmalle suoritua Tahkon täydestä matkasta hengissä 15.8.

Pois polskimasta

Vaihtopaikkaa kohden (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Vaihdossa märkkäri pois ja uudet kamat päälle kaikessa rauhassa, hymy huulilla, tää on nyt voitettu homma. Pyöräilykunto oli täysi arvoitus, ja vähäisillä maastolenkeillä pyörän jarrujen kanssa on ollut ongelmia. Eihän pyörää nyt tietenkään ole huoltoon saakka muistanut viedä, joten itseään saa tästäkin syyttää. Kun koko viikon on satanut, niin pyörän päällä ei ole tullut viihdyttyä juuri ollenkaan, sen verran mukavuudenhaluinen "treenaaja" on kyseessä.

Pyörän päällä voittajafiiliksissä (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Pyöräily oli vielä paljon pelkäämääni tahmeampaa, ja molemmat jarrutkin alkoi jumittaa heti alkutaipaleella. Ei onneksi pahasti, mutta märällä ja pehmeällä radalla ei tahdo päästä oikein eteenpäin muutenkaan, varsinkaan kun kuskin reisikin on erinomaisen pehmeä. Mukava rata silti, pari kovaa nousua ja hiukan teknistäkin pätkää. Pääasisassa mentiin pururadan pohjaa, ja hyvä niin tässä kelissä. Ylläri että seurakaveri Miettisen Ollille tuli takkiin isosti tällä osuudella. Noh, eipä tässä ollut muutenkaan mitään asiaa haastaa maan kärkikaartin pyöräilijää, ei sillä. 

Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa! (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Pyöräilyosuudella

Pyöräilyn toisella kierroksella tuli mukavasti selkiä vastaan, kun lyhyen matkan (300m+10,5km+3km) kiertäjät lähtivät 30min myöhemmin liikkeelle. Toki tämä myös hidasti menoa polkuosuuksilla, kun hitaasti edellä menevät paikoin hiukan liukastelivat märässä juurakossa. Mutta saahan siitä kummasti virtaa, kun aina ilmestyy uusi kiinniotettava selkä eteen. Joten ei valiteta, tästäkään.

Ohitettavia lyhytmatkalaisia riitti polullakin (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Sitten taas vaihtoon ja lenkkaria jalkaan. Valitsin maastokuvioidut tossut tällä kertaa, joskaan niiden saaminen kosteaan koipeen ei ollut sujunut ennenkään ongelmitta. Mutta se oli yllätys, että oikea pohje kramppasi pahasti jalkaa sisään survoessa. Tästäkin syystä piti lähteä tunnustellen liikkeelle. Selkiä oli mukavasti tavoiteltavissa koko juoksuosuudenkin ajan. Tosin mitään tietoa ei ollut, ketkä saattaisivat kuulua mihinkäkin matkaan, saati sarjaan. Liekö tuolla niin väliäkään.

Juoksuosuuden lopussa

Juoksuosuuden polku oli aivan mahtava, kiertäen Keski- ja Vähä-Tiilijärven rantaa koko matkan. Eihän tuota menoa voinut kevyeksi sanoa, tosin juoksu meni jälleen hyvin siihen nähden, että juoksua on voinut treenata todella vähän talvella leikattua polvea säästääkseen. Juoksutreenejä on takana vain reilut 10kpl koko alkuvuoden aikana. Keskivauhti oli 4'40 luokkaa, juoksun rullatessa sentään kohtuudella, uskalsin loppua kohden hiukan kiristää tahtia.

Tarkasti liukkaalla pitkospuulla (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Sieltähän se maalivaate sitten tuli vastaan. Loppuaika oli hieman päälle 1h 40min. Voittokin meni oikeaan osoitteeseen, kun TCC:n seurakaveri Olli Miettinen kuittasi nopeammin uineet loistavalla pyöräilyllä + hyvällä juoksulla. Hyvä Olli!

Tuulettaen maaliin

Hieno kokemus ja hyvin järjestetty tapahtuma kaikkinensa. Varsinkin tuota lyhyempää matkaa uskaltaa lähteä kokeilemaan kuka vain, vaikkei mitään kokemusta triathlonista aiemmin olisikaan. Pidempi matka vaatii toki hieman uintikokemusta, muttei sekään ole muutoin mikään tekemätön paikka kenellekään.

Loppuun iso kiitos omalle huolto- ja kuvausjoukolle. Iso kiitos myös järjestäjille (Mikko, Terhi & co), tänne tulen varmasti vielä uudemmankin kerran! Sama porukka vastaa myös Hauhon Jokamiestriathlonin järjestelyistä, 5.8. käytävä kisa toimii samalla viimeisenä kovana treeninäni ennen Tahkon täyttä matkaa 15.8. (3,8km uinti + 180km fillari + 42km juoksu).

Hauholle on vielä paikkoja vapaana, siispä sinne kaikki vähääkään lajia kokeilemaan kiinnostuneet rohkeasti viivalle vain. Pyöräksi käy vaikka Jopo tai "mummonmankeli", joten varusteistakaan homma ei ole kiinni.





torstai 2. heinäkuuta 2015

Treeniä Ahvenistolla

Kun uinti ei kulje, niin sitä pitää treenata. Välillä Katuman kotivesillä, ja välillä "hieman" lämpimämmissä vesissä Apparalla. Maauimalan 50m altaan vesi on aina +26 astetta, joten vaikka ilma olisi mikä, niin täällä tarkenee reenata!