Karhunkierros Ristikallio - Ruka 71km, day 1, 27.5.
Sunnuntai-iltana oli tullut pakattua rinkka valmiiksi, odotettavissa oli helteisessä kelissä parin päivän hikinen, mutta mahtava urakka Karhunkierroksen taittamiseksi 2 päivässä. Rinkkaan mahdutettiin vain tarvittava, ruokineen ja juomineen painoksi tuli lopulta tasan 12 kiloa.
Klo 11:15 suuntasimme auton nokan mökiltä kohden Rukan keskusta, josta lähtisi bussikuljetus (Kuusamo-Salla) kohden lähtöpaikkaa. Ristikallion valitsimme siksi, että perinteinen Karhunkierros on kulkenut vuosikaudet juuri tätä reittiä. Myöskin maisemien oli tiedetty olevan parempia jo heti ensimmäisistä kilometreistä saakka tällä reitillä.
klo 12:20 ready to go @ Ristikallio
Ensimmäiset metrit mentiin reipasta tahtia, tarkoituksena oli edetä n tunnin pätkiä kerrallaan, toki jääden ihailemaan maisemiakin aina tarpeen vaatiessa. 4,5km kohdalla pidettiin ensimmäinen tauko, varusteiden istuvuus on syytä tarkistaa heti alkumatkasta. Älkää muuten missään nimessä, ikinä koskaan milloinkaan, lähtekö millekään vaellukselle ilman hyviä ja jo jonkun aikaa käytössä olleita kenkiä, rakkolaastareita, vaseliinia ja teippiä.
Retken ensimmäinen riippusilta n 5,5km kohdalla
Matka taittui kevyellä jalalla, polkujen ollessa hyväkuntoisia ja suhteellisen helppokulkuisia alkuun. Ja kelihän oli mitä mainioin koko reissun ajan, kuten kuvistakin voi päätellä. Toinen ja jo hiukan pidempi tauko pidettiin 2h kohdalla (Taivalköngäs), matkaa oli tällöin taitettu reilu 9km. Tämä paikka on myös Hautajärven ja Ristikallion reittien yhtymäkohta.
Autiotupia on reitillä tasaiseen tahtiin
Autiotupien varustuksena on nukkumatasoja, pöytiä ulkona ja sisällä, joissakin ollen jopa kaasukeittimet. Joten ihan kaikkea ei tarvitse raahata mukanaan. Myös nuotiopaikkoja ja polttopuita löytyy reitiltä varsin mukavasti. Toki pahimpaan ruuhka-aikaan kannattanee varata myös teltta ja oma retkikeitin matkaan mukaan. Näin toukokuun lopussa reitillä on todella rauhallista.
Taivalkönkään jo vähän pidempi riippusilta
Päivän kolmannen stopin teimme kauniin Runsulammen rannassa, matkaa oli taitettu 3 tuntia ja 13km. Siitä jatkettiin aina vaan kauniissa maisemissa Oulangan leirintäalueen ja Luontokeskuksen läpi Kiutakönkäälle, jossa pidimme nuotion ääressä makkaranpaisto- ja kahvitauon. Mukanamme oli siis retkikattilasetti, jolla tämäkin ateria kokattiin.
Kiutakönkään komeat kosket
Tauon jälkeen oli lähdöstä kulunut reilu 5h ja matkaa oli takana 18,5km. Reitti kulkee Taivalkönkäältä saakka Oulankajokea seuraten, ja maisemat ovat sen mukaiset.
Oulankajoki välillä korkeammalta
Ja välillä matalammalta kuvattuna
Päivän viimeinen tauko pidettiin Ansakämpällä (6h50min, 25km), tässä kohdassa oli jo jalatkin alkaneet esittämään ensimmäisiä väsymyksen merkkejä. Ansakämppä itsessään on vasta valmistuneena matkan uusin autiotupa.
Ansakämppä sijoittuu kuvan vasempaan kulmaukseen
Pian Ansakämpän jälkeen reitti jättää Oulankajoen maisemat taakseen. Viimeiset kilometrit olivat päivän raskaimpia, polku oli todella juurakkoinen, eikä maisematkaan tällä pätkällä olleet juurikaan mieltä piristämässä. Tokihan vaeltajatkin olivat jo hiukan väsyneitä, eikä ihme, koska Jussin kämpälle saavuttaessa kello oli 20:45, 8h23min lähdöstä, ja matkaa oli takana 33km.
Ekan päivän matkasaldo by Suunto Ambit2
Jussin kämppä on ehkä koko matkan hienoin ja suosituin paikka. Eikä ihme, koska tämä autiotupa kodan ja järvimaisemansa kera oli kerrassaan huikaisevan hieno paikka. Aurinkokin laski sopivasti järven taakse, vielä pisteeksi i:n päälle. Kylmässä järvivedessä pienet iltapesut, pussipastan kokkailut, ja nukkumaanmeno hiukan väsähtäneenä auringonlaskun ihailun jälkeen.
Vaikka emme olleet koko päivänä nähneet poluilla juuri ketään muita, oli kanssamme majoittumassa 8 muutakin vaeltajaa. Matka-aikatavoitteet muilla leiriytyjillä vaihteli 4-7 päivän välillä, ja kovasti ihmetystä herätti aikeemme suoriutua Rukalle jo seuraavana päivänä, 38km päähän.
Jussinkämppä ilta-auringossa
Peilityyni Kulmakkojärven pinta
Karhunkierros Ristikallio - Ruka 71km, day 2, 28.5.
Kellon laitoin soimaan seitsemältä, jotta pääsisimme ajoissa liikkeelle. Yöllä ei kauhean hyvin nukuttanut, liekö matkan rasitus ja valoisa yö vaikuttanut asiaan. Tähänkään vuodenaikaan ei pohjoisessa enää tule hämäriä tunteja öisin. Aamukahvit ja sämpylät, vähän energiapatukkaa jälkkäriksi, rinkan uudelleenpakkaus, ja matkaan mars. Kello näytti tässä kohtaa 8:15. Kauheata kiirettä ei siis aamun valmistelussa pidetty.
Päivän ensimmäinen etappi sisälsi pitkospuita ja vaihtelevaa polkua, jalat eivät tuntuneet ihan tuoreilta, ja rinkkakin tuntui hiukan painavalta. Hiukan siis ilmeisesti jännitti kuinka toisesta päivästä suoriutuisi.
Suota pitkospuilta kuvattuna
Ensimmäinen pysähdys tehtiin 4,5km (yht 9h30min, 37,5km) kohdalla, jolloin saavutimme Kitkajoen, jota olisi määrä seurailla seuraavat pari tuntia. Heti alkumatkasta huomasimme, että Kitkajoen varsi on juuri niin hankalakulkuista, kuin se on kerrottukin olevan. Jokaisen askeleen saa katsoa tarkasti, ja reisille riittää töitä ylä- ja alamäissä, sekä kivikkojen, kaatuneiden puiden ja rantatörmän kanssa. Maisemat toki ovat jälleen mieltä piristämässä, raskaan taipaleen hyvänä vastapainona.
Osittain mennään todella lähellä Kitkajokea
+26 ja lunta rantatörmässä, tuntuu hullulta
Ensimmäisen päivän jälkeen olimme jo paikkailleet vähän jalkoja, ensimmäiset rakkolaastarit ja teipit olivat siis jalkoja koristamassa tossujen sisällä. Ilman rakkoja reissusta selvinnee erittäin harva, varsinkaan jos yrittää mennä pitkiä päivätaipaleita. Päivän toisella tauolla paikkailua piti hiukan parannella, samalla olimme saavuttaneet Pienen Karhunkierroksen (12km) reitin Juuman lähellä (11h30min, 43,5km).
Pitkä riippusilta Harrisuvannon laavun jälkeen
Pienen Karhunkierroksen polun pintaan lisätty kivimursketta, helpottamaan kulkemista. Maisema-arvon ja luonnon kannalta tämä ei ehkä paras ratkaisu kylläkään ole. Mutta pääseepähän maisemista nauttimaan useampi kulkija, ikään ja kuntoon katsomatta. Muutaman jälleen vauhdikkaamman lisäkilometrin jälkeen saavutimme jo paljon kuvatun Jyrävän kosken. Tätä oli saapunut katsomaan suuri ryhmä pieniä koululaisia, ja meno oli sen mukainen. Siispä nopeat pakolliset kuvat, ja äkkiä eteenpäin.!
Pauhuava Jyrävä
Jyrävän jälkeen reitti seuraa vielä Pientä Karhunkierrosta pari km, Juuman risteyksessä mietimme hetken aikaa, että teemmekö pienen piston Oulanka Basecamppiin syömään. Mutta koska meillä oli riittävästi eväitä matkassa, päätimme jatkaa matkaa kohden Rukaa. Koko päivänä ei tuullut yhtään, ja aurinko porotti välillä jopa turhankin terävästi. Mutta koska keli olisi voinut näin toukokuussa olla myös esim +5, sateen ja tuulen yhdistelmä, niin ei viitsine kauheasti asian tiimoilta valittaa.
Lyhyen evästauon jälkeen (13h, 49km) jälkeen jätimme Kitkajoenkin taaksemme, suunnaten jälleen pitkospuiden ja kasgasmaastopolkujen maisemiin. Virtaa oli vielä hyvin jäljellä, eikä tuntunut mitenkään mahdottomalta saavuttaa Rukaa, vieläpä kohtuu hyvävoimaisena, ja hyvissä ajoinkin. Päivän lämmin ruoka oli jälleen makkaraa, sämpylää ja kahvia, romanttisella Porontimajoella nautittuna (15h 55km).
Porontimajoen tupa on todellakin veden äärellä
Lounaan jälkeen seurasi reissun viimeinen tasaisempi osuus, tämä taivallettiin reippain askelin, koska tiedettiin että loppunousuissa ei enää mentäisi kauhean kovaa vauhtia. Juomatauko pidettiin ennen nousuja Kuikkalammen laavulla ja matkaa oli takana yhteensä 16h ja 59,5km. Seuraavana alkoikin vuoristoetappi, ensimmäisenä edessä oli Kumpuvaara, jonka päältä näkyi määränpäämme ensimmäistä kertaa.
Ruka Kumpuvaaran päältä kuvattuna
Kumpuvaaran nousu ja lasku olivat vielä suhteellisen helppoja, varsinkin verrattuna tulevaan. Konttainen nimittäin häämötti jo edessämme. Nousu oli jyrkkä ja raskas, kuten myös sen jälkeinen lasku. Reidet alkoivat olemaan jo jonkun verran väsyneet matkan rasituksesta, eikä ihme, koska matkaa oli takana 17,5h ja 64km.
Maisema ja vaeltaja Konttaisen päällä
Seuraava pätkä oli aikamoinen, erittäin terävää kiveä, jyrkkiä nousuja mutkitelleen suuntaan ja toiseen. Tuntui ettei se Valtavaaran huippu tule vastaan sitten millään. Aurinkoinen keli, ja pitkä matka olivat todellakin imeneet miehestä mehut, ja tuntui että pari tuntia sitten vielä hyvävoimaisesta matkaajasta oli jäljellä enää kaukainen muisto.
Valtavaaran mökki ja Ruka näköpiirissä vihdoin
Jo hiukan pyöreämpikivistä nousua
Upeata maisemaa toki riitti koko ajan.!
Viimeinen nousupätkä ennen Valtavaaraa
Valtavaaran päältä ei ole onneksi enää pitkä matka Rukalle. Virta oli kertakaikkisesti aivan loppu, matkaa oli takana 18h40min ja 67,5km. Maisemia tuli ihailtua väsyneenäkin jonkun aikaa, ja nautittiin myös viimeiset juomat & eväät tälle reissulle.
Valtavaaran mökkerö
Sitten jälleen rinkka selkään ja viimeiselle etapille. Pari pienempää nousua oli jäljellä, ennen tiukkaa laskua Rukatunturin juurelle. Jäljellä oli vielä "pari porrasta", jotka eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Maisema avautuu myös Rukan noususta luonnollisesti upeana, joten ei kai koettelemus ihan pelkkää surkeutta ollut tässäkään kohtaa. Portaat suoritettuamme pääsimme hyppyrimäen juurelle, ja jäljellä oli enää loppulasku.
Maalissa.! Helppo ja kevyt homma.
Ambit2 kertoo faktat reissusta
Matkaa siis kertyi kaikenkaikkiaan 71km, ja aikaa kului 19h 50min. Tästä tehokkaaksi liikkeelläoloajaksi arvioin n 17 tuntia.
Ristikallio-Ruka 71km reitti (paikoin lähellä Venäjän rajaa)
Reissu oli erittäin hieno, joskin kahdessa päivässä myös todella kova kokemus. Upeita meisemia riittää vaikka useampaankin valokuva-albumiin. Suosittelen tätä erittäin lämpimästi kaikille, matkaan toki kannattaa varata kunnosta riippuen 3-7 päivää, jos ei halua samalla myös tällaista extreme-henkistä kokemusta. Vuodenaikakin oli hyvä, poluilla ei ole ruuhkia, eikä hyttyset / sääsket vielä kiusaa matkantekoa.
Matkan jälkeen olikin hyvä levähtää hetki mökin terassilla ennen arkikiireiden jatkumista.
Kantojärvi (jonka vesi oli vielä melko kylmää)
