"Viisi uutta täysmatkan triathlonistia Tahkolta: kovempaa kuin umpihanki-Finlandia, luonnehtii Antti Luukkanen.
Ville Kiviniemi, Antti Luukkanen, Jenni Mattila, Eveliina Roivainen ja Petri Virjo läpäisivät Tahkolla ensimmäisen täysmatkan triathloninsa. Kaikki ovat aikuisiällä lajin pariin löytäneitä triathlonisteja, joille Ironman-mitali on ollut ainakin yksi lisämotiivi harjoitteluun."
"Teräsmies Antti Luukkanen"
"Monipuolisin urheilutausta on Antti Luukkasella, joka taas triathlonistina asetti poijun itselleen kauimmas ajatellen sitä, että hänen pisin triathloninsa ennen Tahkoa oli Vanajanlinnan sprintti.
- Taustaa ei ole mistään triathlonin osalajista. Nuorempana harrastin kilpahiihtoa ja pesäpalloa olen pelannut neljä kautta ykkössarjassa sekä Hämeenlinnassa vielä pari kautta Suomi-sarjaa Paukussa.
Nykyään Luukkanen on aktiivigolfari, joka kuvailee muuta kestävyysliikuntaansa kuntoiluksi. Siihen on mahtunut muun muassa hiihtoa, maastopyöräilyä ja juoksua sekä satunnaisia Jokamiestriatlon-startteja mutta myös erilaisia ultrasuorituksia. Hän halusi aikaisempien kokemustensa lisäksi vielä Ironmanin.
- Idea täysmatkasta lähti siitä, että kun olin jo pitkän matkan hiihtoja ja vuoristomaratoneja suorittanut niin mietin, mikä olisi sellainen juttu mitä joka jätkä ei ole tehnyt. Muutaman vuoden ajan tämä oli mielessä, vielä kerran halusin omia rajoja koittaa ja Tahkolle ilmoittauduin viime joulukuussa, kertoo Luukkanen."
Herätyskello soi 5:45 lauantaina 15.8.2015 Tahkolla. Kauan odottamani päivä oli koittanut, jännittyneissä tunnelmissa aamupalan tekoon. Olo oli muutoin loistava, tankkaus taisi mennä vähän överiksi, koska fiilis oli edelleen turhan pöhöttynyt. Mutta sille ei enää mitään voinut, joten päätin olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. Todella moni asia oli mennyt hyvin, koska mies oli terve, lihaksisto tuntui hyvältä & levänneeltä ja valmistelut oli muutenkin kunnossa kisaa varten.
Edessä oli elämän pisin uinti- ja pyörälenkki, eikä maratonejakaan ole alla kuin yksi. Triathlon-kokemukset rajoittuivat sprinttimatkoihin, yhtään edes perusmatkan kisaa ei ollut alla. Lisäksi ortopedin treenikiellon vuoksi juoksua oli alla vain reilut 100km koko vuonna. Mutta mitä sitten, miksi pitäisi mennä jonkun kaavan mukaan, miksi ei voisi tulla suoraan täyden matkan viivalle?
Odottava tunnelma ennen lähtöä
Klo 6:45 kamat kantoon ja pyörällä vaihtopaikkaa kohden, huima huolto-, kannustus- ja kuvausjoukkoni saapuisi lähtöpaikalle hetken päästä perässä. Marika & Aki näyttelivät suurta roolia kisassa ja sen valmisteluissa, toki Akin puolesta harmitti viime viikoilla tullut kyynerpäävamma, joka esti osallistumisen itse kisaan kuukausien treenaamisen jälkeen. Mahtavaa, että uintivalmentajani kuitenkin lähti tsemppaamaan ja huoltamaan tästä huolimatta.
Uinnin startti tapahtunut
Uintiverryttelyssä ei tuntunut erityisen hyvältä, suora pohjoistuuli puhalsi Syvärin teräväharjaiset aallot Tahkonlahdelle, muodostaen ei-niin-optimaaliset olosuhteet uintiin. "Rennosti vaan, kyllä se menee veto kerrallaan", oli teesinä. Lähtömerkki törähti ilmoille 8:00, ja lähdin noin 250-päisen joukon loppupäässä liikkeelle, jotta saisin uida omaa tahtia varsinkin alun. Mutta mutta, uinnista ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Jännitys, adrenaliini, aallot, veden hörppiminen, paniikki.
Video: uinnin lähtö
Olo oli aivan toivoton, todella masentava ajatus, että kuukausien treenien & psyykkaamisen jälkeen mietin 200m uinnin jälkeen, että missä niitä pelastusveneitä tai laitureita oikein on. "Ei hitto, en mä tähän voi keskeyttää!" Koitin rauhoittua, uin hiljaksiin rintaa muutaman vedon ja yritin siitä sitten veto kerrallaan saada vaparin rytmistä kiinni. Oli se todella hankalaa edelleen. Ihan viimeiseksi en ollut vieläkään jäänyt, se toki lohdutti edes vähäsen. Tähyilin kaukana horisontissa siintävää kääntöpoijua aallokossa, tuntui jotenkin ihan mahdottomalta päästä sinne saakka edes ekalla rundilla.
Uinti lähti onneksi sujumaan
Kauan se ensimmäinen n 750m suora kestikin, mutta uinti onneksi lähti sujumaan koko ajan paremmin. Tuli suunnaton helpotus ja voittajafiilis yhtä aikaa käännöksen viimein tullessa eteen, "kyllä mä tän perkules sittenkin klaaraan!". Myötäaalloissakin uinti tuntui aluksi hassulta, mutta olo lihaksistossa oli hyvä ja rento koko ajan.
Video: uinnin puolimatka
Uinnin loppusuoralla
Toisen kierroksen uinkin sitten kykyihini nähden loistavasti, ja ohittelin kanssakisaajia melkoisen määrän. Varsinaista väsymystä ei tullut vaikka kiristin tahtia huomattavasti loppua kohden. Uinnin aika oli alkusähläykseen nähden hyvä: 1h 19min.
Video: uinnista nousu horjuen
Video: Aki Pajunojan kuulutus uintiajasta
Katohan, vielä on noin monta täysmatkalaisen pyörää telineessä
Pyöräkamat päälle kaikessa rauhassa ja 180km pyörittelyosuudelle Varpaisjärveä kohden. Osuus ajettiin 4. lenkkinä, ja nousumetrejä kertyi melkoisen mukavasti. Reitti oli silti mielestäni miellyttävän ajettava, kummut ja mutkat rytmittivät menoa mukavasti. Sykkeet olivat taivaissa alussa, varmaan adrenaliini virtasi edelleen riittävissä määrin.
Pyöräosuudella
Keskisyke taisi olla ekan 8km jälkeen 165, tosin tämä pätkä oli melkein kokonaan nousua. Koko loppumatkan keskityinkin vain tuijottamaan sykettä, yrittäen saada laskettua keskisykkeenkin 145 tuntumaan, samalla toki rennosti pyöritellen.
Pyöräilyn eka kierros takana
Ruoka ja juoma imeytyi kohtuudella, vaikkei olo vatsassa ihan paras ollutkaan. Pientä "pallomahaefektiä", mistä on vain kuullut juttuja arvokisaajien kootuissa selityksissä. Kokemuksen kautta nämäkin hommat varmasti menisi paremmin, nyt moni tekijä oli kisankin aikana sattumien summaa. Juoma meinasi tulla läpi, tyhjennystaukoja joutui koko kisan aikana pitämään neljään otteeseen. Ja silti join vähemmän kuin olin suunnitellut.
Toinen kierros alkaa olla takana
Video: pyöräilyn toisen kierroksen lopussa
Toisella pyöräilykierroksella löysin sopivan letkan, jonka perässä ajelin aikalailla koko loppumatkan. Beesikiellon vuoksi oli pidettävä 10m välimatka edellä ajavaan, tämä toki vaihteli jojon lailla 8-20m väliä. Edellä menevällä oli vähän selän kanssa ongelmia, minkä vuoksi välillä vauhti hiukan hiljeni. Käytin nämä kohdat syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen, mikä oli varmasti viisas valinta.
Lenkin alkupuolella taas
Oli mahtavaa kannustaa ja saada samaa takaisin oman huoltojoukon lisäksi myös TCC:n seurakavereilta. Virjon Petrin kanssa ajelimme aikalailla samaa vauhtia ja vilkuttelimme & huutelimme toisillemme joka kierroksella enempi vähempi samoilla kohdilla.
Raastava alkunousu alkaa olla takana vikallakin rundilla
Matka painaa jo vikalle kierrokselle lähdettäessä
Pari heikkoa hetkeä tuli pyöräilyn aikana, silloin vain lisää ruokaa ja juomaa koneeseen vaikka väkisin. Molemmilla kerroilla pahin tunne meni ohi kun hetken matkaa oli yrittänyt pyörittää ketjua mahdollisimman kevyesti ja rennosti. Viimeisellä kierroksella pienet krampitkin olivat jo lähellä, onneksi kuitenkin onnistuin keventämällä välttämään ne kokonaan.
Viimeisessä laskussa
Reisissä ei 180km taipaleen lopussa enää tietenkään ollut kevyin mahdollinen tunne. Keskinopeus 31km/h ja aika 5h 45min, erinomainen suoritus kun vielä sain keskisykkeenkin pudotettua lukemaan 145.
Vaihtopaikalla jälleen, "enää" marathon jäljellä
Vaihtoon T2 tulo
42,2km juoksuosuudelle lähtö
Vaihtopaikka T2, jälleen uudet kamat päälle rauhassa, käyttäen tämänkin pienen hetken samalla palautumiseen ja magnesiumia sisältävän juoman nauttimiseen. Juoksuosuus oli täysi mysteeri, kilometrejä koko vuonna kun oli takana vain reilut sata polvioperaation ja ortopedin asettaman "juoksukiellon" jäljiltä.
Onnekseni juoksu lähti rullaamaan hyvin, hölkkäsin alun 17km matkan n 6min/km tahtia, vaihtaen kävelyksi aina vain huoltopisteiden kohdalla, jotta saa geelit, suolat ja juomat koneeseen. Juoksun reitti mentiin 4. lenkkinä, ja korkeuseroa oli tässäkin osuudessa riittävästi. Reitti oli kylläkin mukava ja vaihteleva, eikä tylsiä pitkiä suoria juurikaan ollut.
Omasta huollosta vähän kokista väliin
Ja matka jatkuu
Matka edelleen vaan jatkuu ja jatkuu
Kinnusen Aki tsemppaamassa miestä mäessä
Sitten se odotettu hetki tuli vastaan, nimittäin reisien ja pohkeiden suorituskyvyn loppuminen. Voima vain hävisi johonkin ja jalat olivat täysin tyhjät vain muutama sata metriä sen jälkeen kun vielä tuntui ihan hyvältä. Nyt kysyttiin korvien väliltä paljon, kun 25km on vielä jäljellä. Olin huoltopisteillä erityisen huolellinen, ottaen kaikkea tarjolla olevaa, ja tunkien välillä väkisin parikin geeliä suuhun. Huolto- ja kannustusjoukko nousi samalla myös entistä tärkeämmäksi, oli hienoa kuulla tsemppaavia sanoja "hyvältä näyttää", "kevyesti menee", jne, vaikka varmasti eteneminen näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja kevyeltä.
Video: 20km jäljellä, väsynyttä menoa
Juominen ei edelleenkään tuntunut helpolta, mutta pakolla vaan vettä ja urheilujuomaa joka pisteellä silti sisään. Ilman juomista matka saattaisi loppua ennen maalia, kun kramppailu alkaisi. Kokemusta on hiihto- ja pyöräkisoista siitäkin, kun matkaa ei ole jäljellä juuri mitään, mutta totaalisten kramppien vuoksi maaliin ei silti meinaa päästä millään. Mahdollisimman taloudellista hölkkää siis vain eteenpäin. Yleisöä oli reitin varrella hienosti, ja kannustusta tuli tasaiseen tahtiin lähes koko ajan. Myös kisakaverit tsemppasivat koko ajan toisiaan, hienoa väkeä tämä tri-perhe on kyllä!
Video: viimeinen 10km lähtee, todella hapokasta
Kun kerran viimeisellekään kierrokselle lähdettäessä ei kramppeja ollut tullut, niin yritin hölkätä alamäet vähän reippaammin. Tämä kostautui hyvin nopeasti, kun sellaista pientä nyppimistä alkoi esiintyä lähes saman tien. Joten jälleen rauhalisempaan tahtiin palaten, jokaisella askeleella maalia kohden. Väsymys oli suuri ja voimat totaalisen loppu, mutta jotenkin jo uinnin alusta suoriuduttuani ajattelin että maaliin kyllä pääsen tänään, jos ei muuten niin vaikka kontaten. Matkan varrella mietin useasti maalisuoran mahdollista fiilistä, ja se antoi voimaa suunnattoman paljon.
Loppu häämöttää viimeinkin!
Sieltä se sitten tuli vastaan, 11h 45min uurastuksen jälkeen, The Maalisuora. Olo oli kuin jollain arvokisamestarilla konsanaan, ja olin suoriutunut taipaleesta vieläpä reippaasti paremmassa ajassa kuin ikinä olisin uskaltanut kuvitella. Mä tein sen! Mä oon nyt ihan oikea ja aito Suomen Teräsmies! Aivan loppu, totaalisesti kaikkensa antanut. Mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen.
Video: maaliintulo
Mä oon parin askeleen päästä Teräsmies!
Kaide ja huoltaja-Aki ottaa vastaan ettei ukko kaadu
Marathon tuli kaiken rasituksen päälle ajassa 4h 25min, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä näillä juoksumäärillä. Eikä kertaakaan tarvinnut vaihtaa kävelyksi edes ylämäissä, tietty huoltopisteitä lukuunottamatta. Enää oli jäljellä vaihtopaikalle köpöttäminen, tavaroiden noukkiminen ja pyörän ajo kämpille, mikä ei ollutkaan ihan helppo episodi voimattomilla betonijaloilla.
Teräsmiehen mitali
Sitten ne kiitokset vielä uudemman kerran. Mun SUPERhuoltotiimi oli tärkeä osa kokonaisuutta, auttaen valtavasti uskomaan siihen, että suoriudun urakasta ja vieläpä kunnialla. Siis ISO kiitos Marika ja Aki! Myös Kinnusen Aki auttoi valtavasti, tsempaten useassa kohdassa loppukilometreillä. TCC:n seurakavereilta ja heidän huoltajiltaan sai kannustusta myös tosi hienosti, toki yritin puolestani tsempata myös osaltani kaikkia mahdollisimman paljon. Hyviä vinkkejä olen matkan varrella saanut ainakin seuraavilta henkilöiltä: Antti Hagqvist, Olli Miettinen, Jarmo Väisänen, Marko Onikki, Ossi Mäyrä ja Antti Munnukka. Kiitos kaikille, antoi paljon uskoa urakasta selviytymiseen, kun ainakin luuli edes vähän tietävänsä, mitä oli tekemässä.
Kisajärjestäjät, -kuuluttajat ja -yleisö saa täyden kympin suorituksistaan, aivan huikea tunnelma kisapaikalla alusta loppuun saakka. Useat huikeat kannustuspisteet- ja joukot tuli kiiteltyä viimeisellä kierroksella, ette varmaan arvaakaan kuinka paljon voimaa teistä sai matkan varrella. Hyvä ystäväni ja kuuluttamassa ollut Aki Pajunoja ansaitsee myös vielä erityismaininnan, oli hauska yrittää keksiä väsyneenäkin jotain nokkelaa sanottavaa matkan aikana.
Taidettiin saada Tawast Cycling Clubiin 5 uutta Teräsmiestä (/-naista). Vielä kuukausikaan sitten viivalle ei ollut tulossa näin montaa seurakaveria. Että hattua vaan päästä sinnekin jokaisen suuntaan!
Jännitys tiivistyy, noin 20h aikaa starttiin. Eilen saavuin kisapaikalle TCC:n Virjojen kyydissä, matkalla oli hyvää aikaa jutella viimeisien tuntien valmistautumisesta, kisan ruoka- ja juomahuolloista, varusteiden hienosäädöstä, jne. Sattuipa radiostakin sopivasti tulemaan Peltsin ohjelma, jossa oli vieraana huomennakin starttiviivalla oleva Teemu Lemmettylä (mm Norsemanin 1. suomalaisena suorittanut triathlonisti), Hagqvistin Antti ja Megamanit, jotka on jo täällä jo kaksi täyttä matkaa suorittaneet 6.pv aikana hyvän asian puolesta. Oma huolto-, kuvaus- ja kannustusjoukko saapuu tänään illalla maisemiin, saa mökillekin illaksi vähän eloa, eikä tarvitse täten yksin jännittää viimeisiä hetkiä kisan alla.
Tahkon keskus to-iltana
Tahkolla tehdään ylivoimainen osanottajaennätys täydelle matkalle koskaan Suomessa, n 270 kisaajaa starttaa raastavaan urakkaan huomenna klo 8:00. Kokonaisuudessaan kisaajia (myös 1/4 ja 1/2 matkat) on lähes 1000. Vaikkei reittiprofiili "ihan" tuota Norsemanin urakkaa vastaakaan, niin Tahkon maasto on kaikkea muuta kuin tasainen, eikä siksi ole kokeneemmille kisaajillekaan paras paikka tehdä ennätyksiä. Nousua kertyy pyöräilyssä lähes 2000m ja juoksussakin ilmeisesti 7-800m vielä tämän päälle. Hyvä paikka siis aloittaa tämä leikki, alla kun on vasta pari sprinttimatkan koitosta.
Kisapäivän ohjelma
Oma fiilis on hyvä, kaikki paikat ja varusteet on kunnossa, tässä nyt vaan lepää, odottaa ja jännittää. Isosti ja kovasti. Viime yönä lämpötila laski noin 3,5 asteeseen, onneksi ensi yön ei luvata olevan aivan näin kylmä. Aamuksi on luvassa aurinkoista +10 asteen keliä, joka nousee päivällä noin +18 lukemiin. Tuulta suoraan pohjoisesta, noin 3-4 m/s. Pohjoistuuli tuo Tahkonlahdelle pienen aallokon uintiin, ja sivumyötäisen-/vastaisen puhalluksen pyöräilyyn. Melko ihanteelliset lukemat kuitenkin, ei valiteta yhtään jos tuo tulee pitämään kutinsa. Tullee vaatimaan pyöräilyn alkuun irtohihat, ei sen kummempaa.
Tässä arviolta vain reilu puolet päivän ravinnosta
Syödä ja juoda pitää kisan aikana PALJON, arvio kulutuksesta on noin:
- 12-14 litraa vettä/urheilujuomaa
- 25-30 energiageeliä, 10-15 energiapatukkaa, banaania, suolakurkkua, jne
- suolatabletteja, magnesiumia, rasvaa, laastaria...
3,8km uinnin maali
Pyöräilyssä (180km) on järjestäjän juomahuolto, geelit&patukat ja vararenkaat jne pitää kantaa mukanaan itse. Pyöräilyssä on lisäksi toki beesikielto, jota valvotaan (min 10m väli edellä ajavaan), formuloista tuttuja stop&go-rangaistuksia on luvassa jos sääntöjä rikkoo toistuvasti. Oma huolto on sallittu vain 42,2km juoksuosuudella 6km ja 16km kohdalla. Tosin huoltopisteitä on niin hyvin, ennalta en edes tiedä mitä oma huolto voi tähän päälle tehdä. Tosin kisassa voi sattua mitä vain, urakan rasituksia ja sattumuksia voi nyt vain arvailla. Kokemus tästä on ennakkoon pyöreä 0.
Arviolta 13-14 tuntia metsästän tätä näkymää huomenna
Loppuun reittiprofiilit ja onnentoivotukset kisakumppaneille, erityisesti Tawast Cycling Clubin seurakavereille! Ja SUURENsuuri kiitos huollolle jo etukäteen huomisesta, kannustusta ja psyykkausta tulen totisesti tarvitsemaan arviolta noin 13-14 tunnin urakkani aikana. Kovin paljon toivon, että saavutan maalin omin avuin jossain vaiheessa ulkoisen ja sisäisen hämärän saapuessa illalla.
3,8km uinti 2. kierroksena Tahkonlahdella
180km pyöräily, tämä siis 4.kierroksena (kuvassa puolet)
Vanajanlinnan sprintin jäljiltä olo on kaksijakoinen, uintisuoritus oli umpisurkea, mutta toisaalta pyörä kulki hyvin ja juoksu reippaasti kevyemmin kuin uskalsin odottaa. Kooste Vanajanlinnan kisasta tästä linkistä: Finntriathlon Vanajanlinna 14.6.2015.
Matkat toki olivat reippaasti lyhyemmät, kuin 2kk päästä. Uida pitäisi 4x pidemmälle (3,8km), mikä aiheuttaa tällä hetkellä suurimmat murheet mieleen (aikaa kulunee 1,5-2 tuntia). Uinti itsellään alkaa jo edes hiukan kulkea, mutta kisakokemukset ryhmässä uimisesta ovat olleet totaalisia floppeja. Totuuden nimissä täytyy myöntää että uinnin talviharjoittelu oli umpisurkeaa, sisäaltaassa vierailin 10 kertaa tammi-toukokuun aikana. Siispä nyt tiukkaa treeniä seuraavissa maisemissa:
Ahveniston Olympia-allas (lämmitetty, 26 astetta)
Kotoinen Katumajärvi (15 astetta kirj.hetkellä)
Pyöräilyosuus on vaivaiset 9x pidempi kuin Vanajanlinnassa. 180km on kova pätkä 3,8km uinnin päälle, varsinkin Tahkon-Nilsiän mäkisillä teillä. Näissä kisoissa on tasapuolisuuden vuoksi peesikielto, joten keneltäkään ei tule vetoapujakaan matkalla. Tämä 6-7h osuus ei huoleta suuresti, kevättalvella tuli hiihdettyä polvileikkauksen jälkeen kohtuullisesti ja hyviä pyörälenkkejä on takana sentään jo jokunen. Kilometrejä ei ole kertynyt kylläkään ihan mahdottomasti.
Sa Calobra, Mallorca, täältä haettiin kovuutta keväällä
Sitten jos uinnista 3,8km & 1,5-2h selviää hengissä, ja on pyörittänyt kampea 180km & 6-7h, on jäljellä "enää" marathon. Niinpä niin, aivan hullua. 42km juoksuun aikaa kulunee jotain 5h, riippuen täysin kuinka puhki on edellisten osuuksien jäljiltä.
Juoksu tulee jäämään jonkinlaiseksi mysteeriksi, polvi (kierukka&rustopinnat) kun on siinä kunnossa, ettei ortopedi suositellut sitä enää ollenkaan. Siispä melko pienellä harjoittelulla tähän osuuteen lähdetään, jottei polvea ainakaan riko ennen koitosta. Tavoite on tehdä jokunen pitkä J/K lenkki, varsinaisen juoksuharjoittelun jäädessä lyhyemmiksi vedoiksi pehmeällä alustalla. Nämäkin pääasiassa pyöräilyn päälle.
Siinäpä sitä, vaikka jännittää, niin positiivisin mielin mennään eteenpäin. Sprinttimatkojen startteja ennen Tahkoa tullee vielä kaksi: Hollolan Maastotriathlon 12.7. ja Hauhon Jokamiestriathlon 5.8., joka toimii samalla viimeisenä kovana harjoituksena ennen starttia 15.8.
Työreissussa Tahkolla sai järjestettyä aikataulut sopiviksi, että ehti vähän harrastamaankin. Alue kehittyy hurjaa vauhtia, ja uusiakin suunnitelmia on vino pino. Omalta osalta reenit jäivät pariin hiihtolenkkiin (36 ja 25km), lumikenkäilyyn ja Wibitin testaukseen Tahko Spassa.
Puitteissa tai kelissä ei ollut kyllä mitään valittamista. Eikä oikeastaan missään muussakaan. Suosittelen!
