Blogini 1v-synttärijuhlat

Tässä vuoden alussa on aina mukava hiukan mietiskellä mitä edellinen vuosi on pitänyt sisällään, ja mitä haluaa tulevalta vuodelta. Sitten tehdä tavoitteet ja koittaa vieläpä pysyä niissä. Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että eilen klo 16:38 bloginikin vietti 1v-synttäreitään.

Blogin kirjoittaminen on ollut paljon suurempi juttu, kuin olisin ikinä voinut etukäteen kuvitella. Olen saanut todella monelta yllättävältäkin taholta positiivista palautetta kirjoituksista, jotka ovat luonnollisesti kannustaneet kirjoittamaan entistä enemmän ja entistä monipuolisemmin. Moni on kertonut saavansa mm inspiraatiota omaan liikkumiseen tai löytänyt itselleen parempaa välineistöä harjoitteluunsa blogini kautta. Tämä lämmittää sydäntä suuresti.

Latauksia tuli ensimmäisen vuoden aikana jo hämmentävästikin kymmeniä tuhansia. Uskon että tämä luku tulee moninkertaistumaan vuonna 2014, nyt kun on vauhtiin päästy, ja useampikin taho tietää blogin olemassaolosta jo valmiiksi. Vuosi sitten blogista kun ei tiennyt kukaan.

Tässä yhteydessä haluan kiittää teitä kaikkia, jotka tämänkin kirjotuksen jaksatte lukea. Haluan myös kiittää kaikkia menossa mukana olleita ja olevia kumppaneitani. Toivon ja uskon, että yhteistyö on ollut hedelmällistä myös toiseen suuntaan.

Vaikka tavoitteenani on ollut alusta saakka innostaa lukijoita liikkumaan, kertomalla mm harjoittelusta, välineistä, valmistautumisesta, ravinnosta, lihashuollosta sekä urheilu- ja liikuntatapahtumista, niin blogi on toiminut hienosti kannustimena myös toisinpäin.

Kun tekee esimerkiksi jotain välinetestiä, niin siinä tulee samalla tehtyä lenkki jos toinenkin ihan huomaamatta samalla, ja vieläpä erittäin suurella poikamaisella innostuneisuudella. Kumppaneita on toistaiseksi rajallinen määrä, ja lisää aion etsiä tällekin vuodelle. Suurta mielenkiintoa herättäisi kumppaneiden löytyminen mm hiihtosauvoihin ja maasto- & maantiepyöräilyyn liittyen. Samoin ehkäpä vesiurheilu (uinti, soutu ja melonta) voisivat olla yksi uusi aluevaltaus tälle vuodelle.

Vuodelle 2014 kaipaan myös entistä enemmän palautetta lukijoilta, eli rohkeasti vain kommentteja perään jos siltä vähääkään tuntuu. Ja myös jos haluatte tietää jostain lisää, tai jos tuntuu että jotain tulee jo liiallisuuksiin saakka. Ehdotuksia, kommentteja ja mielipiteitä otetaan ilomielin vastaan.

KiipFIT järjestetään 6.9.2014

Uusi vuosi, uudet kujeet. Jokainen on varmaan vähintäänkin ajatuksen tasolla tehnyt jotain lupauksia alkaneelle vuodelle. Toivottavasti monet myös liikuntaan liittyen.

Haastan kaikki blogini lukijat mukaan KiipFIT-kuntotapahtumaan 6.9.2014, johon itse siis aion myös osallistua, 21,1km matkalle.

Tapahtumassa on jälleen tarjolla kaksi matkaa:
- Kuntokymppi 10km
- 21,1km Maastopuolimaraton

Nousuakin 21,1km reitillä on 400 metriä, joten tapahtuma eroaa melkoisen paljon tylsistä tasamaan maantiejuoksuista. Toivottavasti siis näemme lähtöviivalla.

http://www.kiipfit.fi

Reitti kulkee kauniissa kangasmaastossa

Raportti 2013 tapahtumasta:
http://anttiluukkanen.blogspot.fi/2013/09/kiipfit-aurinkoinen-kuntotapahtuma.html

Kuvaa 2013 tapahtuman lähdöstä

Tulokset 2013:

http://www.kiipfit.fi/datafiles/userfiles/File/tulokset/kiipfit_2013_saraka.pdf

21,1km reitti kulkee Kiipulan ja Turengin metsissä

21,1km reittiprofiili saatin tarkasti Suunto Ambit2:sta

Movescount.com:n dataa matkasta

http://www.movescount.com/moves/move18620949

Reitillä on siis peräti 400 metriä nousua ja kun maasto kulkee muutenkin pääosin polkuja pitkin, voidaan todellakin puhua maastopuolimarathonista. Tapahtuma on siis todella paljon erilainen kuin tasamaan asfaltilla juostavat normaalit puolimarathonit. Uskoisin että haastavuudestaan huolimatta reitti ja maasto ovat osallistujille kuitenkin pikitietä mielekkäämmät ja kehollekin armeliaammat, asfaltilla nivelet ovat kovilla kun alusta ei jousta yhtään. Mielikin pysyy vireänä, kun polku mutkittelee juoksijan edessä koko 21,1km matkan ajan.

Hämeen Sanomat 15.9.2013

http://www.kiipfit.fi

Espanjan korkein vuori (3718m) valloitettu

Anagan vuoristo oli koluttu jo niin tarkkaan, että piti korottaa panoksia. Kanarialla reilun viikko sitten päivän taikka pari vallinnut myrskysää oli tehnyt poikkeuksellisia asioita myös Teneriffan, ja koko Espanjan korkeimmalla vuorella, Teidellä. Lunta oli satanut monia kymmeniä senttejä.

Parin viikon aikana on tullut tehtyä Anaga Marathonin lisäksi muutama upea vaellus, ja toki vastapainoksi jokunen rennonletkeä rantapäiväkin. Mutta kun tuo Teide vallitsee maisemaa melkein jokaiselta saaren laidalta katsottuna, niin lähes pakkohan sitä oli mennä seikkailuhengessä katsastamaan vähän lähempääkin. Varsinkin kun lupia myöntävä paikka sanoo näin:

Luvat hiukan tiukassa..

Jos kävisi niin, ettei polulle oikeasti pääsisi, niin varasuunnitelmaksi toki otettiin toinen vaellusreitti hiukan Teideä alempana. Autolla ajeltiin Montana Blancaan, mistä lähtee poluksi PF-TF 7 nimetty reitti Teiden huipulle. Jälleen kerran juoma- ja eväsreppu selkään ja menoksi. 

Lähtöpaikka, ja kohde"nyppylä"

Pääsimme maantieltä nro 21 n 25 metriä eteenpäin, kun vahdissa oleva poliisi alkoi kyselemään "minnäpäin on matka", ja varoitteli jäisestä polusta: "Teidelle ei ole turvallista mennä vielä hetkeen". Sanottiin että mennään vaan vähän katselemaan tilannetta..

Alkumatkan ohjeistukset ja aika-arvio hissin yläasemalle

Heti alkumatkasta saakka oli lunta jonkun verran maassa, ja n 2500 metristä ylöspäin maan pinta oli melkolailla täysin lumen peitossa. Meillähän oli molemmilla jalassa vain lenkkarit, joista omat Salomonin S-Lab Sense Ultra-kilpamaastojuoksutossut olivat todella paljon pitävämmät myös näissä olosuhteissa. Ensimmäinen reilu 5km oli vielä helpohkoa nousua, joskin pystysuoraa ylämäkeä tuli siinäkin kiitettävät 400 metriä. 

2750m ja kyltti "polku suljettu"

Vaikkakin Teidelle kiipeää normaalisti varmaan monikin turisti, niin näissä olosuhteissa tästä eteenpäin ei enää moni ollut viimeisinä päivinä uskaltanut. Lumeen oli ilmestynyt viimeisen reilun viikon aikana vain muutamat hassut jäljet, mutta tokihan nämä hullut suomalaiset lumen ja jään keskellä kasvaneina ajattelevat, että eikun eteenpäin.

Korkeutta 2900m ja pilvien yläpuolella ollaan koko ajan

Tähän väliin on pakko sanoa, että sää kyllä suosi tätä kiipeilypäivää, joka olikin ennusteita seuraamalla tarkkaan valittu. Onhan se niin, ettei näille suljetuille poluille kannata lähteä ainakaan huonossa kelissä. 

Korkeus 3440m ja matka jatkuu

Siihen nähden kirjoitus etenee tässä melko nopeasti, että nousua oli jo takana 2,5 tuntia, ja nousumetrejä reilu 1100m. Muutamia todella jyrkkiä kohtia tuli vastaan, ja yksi evästaukokin oli jo pakko pitää. Lisäksi ilma alkoi tuntua sen verran ohuelta, että lyhyitä hengähdystaukoja täytyi pitää hiukan normaalia useammin. Mittarista katsottuna sykekin seilasi paljon tunnetilaa ylempänä.

3530m, aurinkoa kohti kiivetään

Näkymä hiukan ylempää taaksepäin

Teiden huippu ei ollut näkynyt pitkään aikaan ennen tätä

Lunta ja jäätä. Jos ei ollut jyrkkää, niin silloinkin oli todella liukasta. Pari kertaa meni jalka kokonaan hangen läpi, ei kai siellä nyt mitään ihan hirveä syviä onkaloita ole, tai ainakaan sellaiseen ei tällä kertaa onneksi pudonnut. Olimme päässeet Teidelle menevän hissin (joka muuten oli ollut jo ainakin pari viikkoa jo kiinni sään vuoksi) yläaseman korkeuteen. Lumen ja liikkujien vähyyden vuoksi ei ollut tarkkaa tietoa mitä reittiä huipulle pitäisi nousta. Niitä vähiä jalanjälkiä seuraillen eteenpäin siis. 

3650m, hissin yläasema 100m alempana

Loppupätkällä oli todella kova tuuli, eikä muutenkaan olo tuntunut ehkä täysin varmalta, eihän lumessa näkynyt enää kuin yhdet jäljet, jotka kuitenkin menivät lähes pystysuoraan ylöspäin. Pienen harkinnan jälkeen siis jälleen ylöspäin, eihän näin lähelle päässeenä voinut enää pakitellakaan.

Ei tästä nyt enää ylöspäin pääse, mitäs se mittari näyttää.?

Juuri tän verran tän pitikin olla korkea..

Espanjan korkein vuori on siis valloitettu, eikä ihan helpoimmissa olosuhteissa. Aikaa lähdöstä oli kulunut 3h 20min, eikä paikallaan tästä oltu kuin muutama minuutti. Nopeat kuvat, tuulitakki päälle ja alaspäin. Tuuli oli todella kova ja jäätävä, paikoilleen ei ollut näillä varusteilla varaa jähmettyä.

Matkalla alaspäin tuli nähtyä myös pelastuskopteri, toivottavasti ei ollut meitä etsimässä, ihan niin suuressa hädässä emme tietääkseni olleet matkan varrella. Alaspäinkään tulo ei tosin ollut helppoa, maastojuoksukengänkään pohja ei meinannut pitää sitten yhtään paikka paikoin. Ehkäpä ne vaelluskengät voisi näihin olosuhteisiin olla viisain valinta, tossut ja sukat oli olleet märät jo pitkään, onneksi varpaat eivät sentään liikkeessä ollessa jäätyneet.

Sivupito vähissä jäätiköllä

Pakko sanoa etten ihmettele, miksei turisteille suositella tuonne kiipeämistä näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Normaalisti lunta ei ilmeisesti juurikaan ole huippua lukuunottamatta, ja varmasti joitakin loukkaantumisia sattuisi, jos tuonne suurempi lauma ihmisiä päästettäisiin tällä hetkellä. Tämä tietenkin teki omasta seikkailustamme vain mielenkiintoisemman ja haastavamman. 

Alempana tullaan jälleen juosten

Huima oli päivä, ja naamakin kärähti 30-suojakertoimesta huolimatta kiitettävästi. Kuvatkin ovat varsin näyttäviä, mutteivät tietenkään kerro kuin hiukkasen siitä miltä tuolla ylhäällä näyttää ja tuntuu. Veikka Gustafsson ja muutkin tosikiipijät saavat pitää manttelinsa, niiden veijareiden saappaisiin ei ole tarkoituskaan hypätä. Mutta kyllä tämä koitos vähintäänkin mukavasta harjoituksesta kävi näin normaalille kuntoilijalle.

Aikaa kului nimittäin kokonaisuudessaan vähän yli 5 tuntia, ja keskisyke oli 141. Ylhäällä sykettä nosti hiukan ohuempi ilma, ja hienoinen jännityskin varmasti paikkapaikoin. Tässä vielä tarkemmat datat Suunto Ambit2:n kertomana.

http://www.movescount.com/moves/move22729849

Suunto Ambit2:sta voi siis huoletta pitää tarkkana välineenä, onhan Teide metrilleen juuri tuon verran korkea. Tänään koittaa matka kotimaan suuntaan, johan täällä on 2 viikkoa tullut tallattua ja on aikakin palata Suomeen Joulunviettopuuhiin.

Vaellus Teneriffalla, Anaga, Chamorga, PR-TF 6, 6.3 ja 6.1

Hiukan heikosti on tullut raportoitua Teneriffalta, tosin eihän sitä nyt lomallansa pidäkään koko aikaa olla netissä roikkumassa. Kirjoittelen kyllä aiemmistakin vaelluksista täällä lähipäivinä, mutta tässä nyt alkuun tuorein jotta pääsemme jälleen suoraan reaaliaikaan.

Tänään tuli otettua jälleen suunta Anagan luonnonpuiston huimiin maisemiin, ja kelikin suosi oikein toden teolla, varsinkin kuvaukseen oli kyllä niin otollinen ilma ettei paremmasta väliä. Vaikka eihän se kuvien otto nyt itse tarkoitus tietenkään ole, vaan luonnossa liikkumisesta ja maisemista nauttiminen.

Ajelimme Anagan perimmäiseen kolkkaan, ja kiersimme koilliskulman vaellusreitit PR-TF 6, 6.3 ja 6.1. Joidenkin arvioiden mukaan tähän pitäisi mennä varmaan joku 7-8 tuntia, mutta kaikkihan riippuu tietenkin vauhdista. Matkasimme varsin reippaasti, tosin kuvia otettiin vielä sitäkin reippaammin.

Tässä kuvakokoelmaa päivästä. Ja kuviinhan nyt ei saa taltioitua puoliakaan totuudesta.. Mutta jos lähdet Teneriffalle vaeltamaan, niin tämä reitti pitää aivan ehdottomasti kokea. Muita turisteja ei ole tungokseen saakka, toisin kuin ilmeisestikin joillain suosituimmilla reiteillä tuppaa jo nykyään olemaan. Eikä sinänsä ihme, lähtöpaikkaamme Chamorgaan saa kyllä niinkin läheltä kuin Santa Cruzista ajella jonkun tovin pieniä kiemuraisia vuoristoteitä pitkin.

Mutta se on pieni vaiva tästäkin kokemuksesta. Voittaa hotellin altaalla lillumisen mennen tullen.!

http://www.movescount.com/moves/move22647639

Anagan 44km maraton suoritettu 1. suomalaisina

Sunnuntai 8.12. klo 6:00, ja herätyskello soi eräässä Santa Cruzin hotellissa Teneriffalla. Ensimmäinen ajatus on että "ei vielä pysty", takana kun on pari huonosti nukuttua yötä. Mutta ei auta, kun on leikkiin ryhtynyt, niin ylös on noustava ja tehtävä viimeiset valmistelut päivän tiukkaa koitosta varten. Aamupala, aurinkorasvan levitys, juoksukamat päälle ja varmistus että kaikki on mukana.

Tapahtumapaikalle ajoimme suhteellisen hyvissä ajoin (vasten huonoa tapaani saapua yleensä aina viime tipassa), tiedossa kun ei ollut mihin auton saa parkkiin, eikä ihan kaikkia muitakaan mahdollisia viime hetken säätöjä järjestäjän puolelta Plaza del Cristolla, La Lagunan kaupungissa, jossa siis sijaitsi lähtö ja maali.

Tapahtuma-alueen kartta

klo 8:30 ready to go

Kaikki toimi onneksi hienosti, mitä nyt vähän hakaneuloja piti vielä etsiä, ja saada nippusiteitä millä kiinnittää ajanotto-chippi kenkään. Kun saapuu myöhään edellisenä iltana tapahtumapaikalle, niin ihan kaikkeen ei sentään ehtinyt varautua etukäteen. Kuten ei myöskään ehtinyt, ehkäpä onneksi, miettiä hirmu tarkkaan että kuinka kova haaste edessä oikein odottaakaan.

klo 9:00, ja reilut 500 juoksijaa matkaan

Olin jo muutaman viikon ajan ehtinyt asennoitumaan lähtemään liikkeelle sykettäni silmä kovana tarkkaillen, juoksu kun ei ole ollut itselle se helpoin laji ikinä. Tähän sain onneksi Teskun Matti Jääskeläiseltäkin vielä erittäin kovat ukaasit pari viikkoa ennen tapahtumaa, kuulemma meikäläisen juoksukokemuksella reissu voi loppua lyhyeen jos hiukkaakaan intoilee alkumetrien aikana. 

Noin 5 minuutin kohdalla eteen osuu ensimmäinen pystysuora nousu, ja kädessä oleva Suunto Ambit2 näyttää sellaisia lukemia, että on pakko vaihtaa kävelyyn. Olisi ehkä ollut muutenkin, koska nousu oli aivan järkyttävän jyrkkä, ja mielessä liikkui pahoja ennusteita tulevasta. Matkaa on jäljellä reilut 43km, eikä jalat tuntuneet tässäkään vaiheessa miltään erinomaisen rennoilta, edes oman mittapuun mukaisesti mitattuna.

3,5km, 25min ja reilut 200m nousua takana

Suurin osa samaa vauhtia lähteneistä puuskutti jo tässä vaiheessa melko raskaasti, mikä luonnollisesti helpotti hiukan omaa oloa. Jos itsellä tulee olemaan tiukkaa, niin ihan varmasti tulee olemaan parilla muullakin. Matkaa taitettiin tiukasti oloa ja sykettä tarkkaillen, yrittäen taivaltaa mahdollisimman rentona ja imeä nestettä juomarepusta tasaiseen tahtiin.

6,5km, 50min takana ja nousu vain jyrkkenee

Reitti kulkee vain pari hassua kilometriä päällystettyä tietä pitkin, sen jälkeen polku on paikoin erittäinkin vaikeakulkuista. Tiukkaa kivikkoa, korkeita askelmia ja sateen jäljiltä liukkaan mutaisia polkuja. Ylöspääsy on hetkittäin lähes mahdottoman tuntuista, eikä alaspäinkään meneminen ole helppoa kun jokaisen askeleen saa joko sijoittaa tarkasti kivien rakoon, tai muuten vain yrittää olla liukastumatta. 

Jyrkät pudotukset ja kapea mutainen polku on pelottava yhdistelmä, muutaman kerran mentiin pienoisessa sivuluisussa sellaisissa kohdissa, ettei kaatumisen/putoamisen seuraamuksia halua todellakaan miettiä. Onneksi mitään hirmuisen suuria kolhuja ei kummallekaan kotimaamme edustajalle kohdalle osunut. Jos nyt vähän polvi ja käsi on saanut osumaa, niin purraan vain hammasta ja mennään entistä päättäväisemmin eteenpäin.

Teide näyttäytyy 10km ja 1h 20min kohdalla

Tässä vaiheessa alkoi tahtomattaankin ensimmäistä kertaa miettimään, että mitähän mahdollinen loppuaika tulee olemaan. Olo oli melkolailla ok, on tultu viimeiset reilu 2km alamäkeä ja maisema hiveli silmää. Toivon kipinä alkaa heräämään, ehkä tästä sittenkin selvitään, ja vieläpä n 6 tunnin aika-arviolla. Mitään tavoitetta ei kuitenkaan uskaltanut asettaa, reittiprofiilin mukaan 28km kohdalta alkavaan loppunousuun pitäisi selvitä hyvissä voimin.

16km ja 1h 55min takana, rennosti merta kohden

Polku ja jotkut edeltävät juoksijat siintävät kaukana

17,5km kohdalla käy jotain odottamatonta. Terävässä kivikossa mutkitteleva kapea polku kääntyy jyrkkään nousuun. Muistini mukaan matkan piti jatkua 21km kohdalla olevaan huoltopisteeseen laskuvoittoisena, ja juomareppukin alkaa olla jälleen tyhjä.

Niin, kaippa tuollaisena "pienen" nousun voi unohtaa, mentiinkin laskun sijaan 3,5km ja 430 metriä ylöspäin. Kun viimein se 21km huoltopiste koitti, niin joutui hetken aikaa tankkaamaan nestettä, leipää, energiapatukoita ja muuta mitä järjestäjät olivat kilpailijoiden avuksi Anagan luonnonluistoon kuljettaneet. Aurinko oli tullut kuvaan mukaan muussakin kuin mukavassa mielessä, ja tiedossa oli että pitää juoda litratolkulla koko ajan, että edes vähän pystyisi korvaamaan hikoiltua nestettä.

Tästä mentiinkin seuraava 7km alaspäin n 750 metrin verran, edelleenkin lasku oli paikoin joko ikävän jyrkkää tai muuten vain vaikeakulkuista. 28km huoltopisteellä käytiin lähellä meren pintaa, olo oli edelleen sentään jokseenkin ok, mutta kaukana tuoreesta. Edellinen nousu oli jo ottanut miehestä viimeisiäkin luuloja pois, ja tiedossa oli ettei urakka tästä eteenpäin todellakaan helpotu.

4h ja 28,5km takana, näyttävin ja haastavin osa edessä

Tästä se alkaa, Anaga Maraton, oikein toden teolla. Edessä on 10km nousuosuus. Maisemat ovat aivan uskomattomat, lähes yhtä uskomattomat kuin polun jyrkkyys paahtavassa helteessä. Oltiin päästy ikuisuudelta tuntuneen nousun jatkuessa ehkä noin 31km kohdalle, kun mielessä kävi ensimmäisen kerran, että mitäpä jos haaste onkin liian suuri. Reidet tuntuvat satakiloisilta maitohappopesäkkeiltä, ja jokainen askel painaa edellistä enemmän. Tämän kohdan maisemia on pakko palata katsomaan vielä reissun aikana, tuntuu ettei niistä muista mitään. Kuviakaan ei enää jaksanut kauheammin ottaa, harmi kyllä. Kunhan nyt vain jaksaisi ylöspäin ja tulisipa seuraava huoltopiste edes joskus vastaan, siinä ainoat mietteet tässä kohtaa.

Kiipeäminen vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu

Ja tulihan se lopulta 33,5km kohdalla. 5km matkalla oli noustu 700 metriä ylöspäin. Muutamissa kohdissa jouduttiin vähän auttamaan toisiamme, että päästiin jyrkimmät kallioaskelmat ylös, tasapainoaan ei näissä kohdissa kannattanut menettää. Joitakin jo autettiin ensiapuhenkilöstönkin toimesta, näiden matkan varrelle uupuneiden katse näytti harhailevan jossain muussa maailmassa, eikä se itselläkään kaukana tuntunut olevan.

Ei haitannut pysähtyä kuvattavaksi (33,5km, 5h 20min)

Vielä oli edessä reilu 10km, ja takki oli melkolailla typötyhjä. Huoltopisteellä jälleen kaikkea suuhun mitä vain ikinä jaksoi, jopa juoman imeminen repusta oli tuntunut hetken aikaa turhan raskaalta operaatiolta. Pari patukkaa matkaan mukaan, juomareppu jälleen täyteen, ja eikun eteenpäin. Tähän kohtaan veikkaan muutamankin matkatoverin keskeyttäneen, urakka tuntui kohtuuttoman kovalta kenellekään "normaalille ihmiselle". Onneksi tapahtumaan oli ennakkovaatimuksena mm maratonin juoksu ja järjestäjän vakuuttaminen, että matkasta on mahdollisuus selviytyä. Lisäksi jokaisella huoltopisteellä oli sulkeutumisaika, johon mennessä kyseinen paikka piti ohittaa jos mieli jatkaa matkaa, muuten päätyi bussikyytiin maalipaikalle.

6h 10min lähdöstä, 38km takana, lakipisteessä

Päivän tähän saakka riemukkain näky, kaikista huimista maisemista huolimatta, oli 38km huoltopiste. Kiipeäminen oli viimeinkin takana. Vaikka edessä oli vain laskua, niin edelleenkään täyttä varmuutta maaliin jaksamisesta ei ollut. Luovuttaminen ei tietenkään käynyt mielessä missään vaiheessa, jos omin avuin ei selviytyisi, niin kaippa sitten joku tulee joskus noutamaan pois.

Maisemaa loppulaskuosuuden polulta

Loppumatka oli pääosin alamäkeä, ja päätimme asettaa tavoitteeksi, että 7 tuntia täytyy alittua, näyttihän se täysin mahdolliseltakin. Edelleen jaksoi tasaiset ja alamäet sentään juosta, jyrkkä alamäkiosuuskaan ei ole leikintekoa kun etureidet on täysin hapoilla. Siitä olin jo varma, ettei loppumatkasta ole enää nousua. Mutta olihan siellä 40km kohdalla vielä yksi 1km matkalla 130m ylöspäin menevä osuus, jonka jälkeen täytyi juosta niin paljon kuin ikinä vain pystyi, jotta tuo 7h raja alittuisi.

Goooool.! Väsynyt, mutta onnellinen mies.!

Niinhän se menee, että mitä kovempi urakka, sen parempi fiilis kun siitä suoriutuu. Loppuaika 6h 58min 29sek jää historiankirjoihin, koska sillä kellonlyömällä on tulleet maaliin 2 ensimmäistä suomalaista tämän maratonin selvittänyttä omien rajojensa etsijää. Ottaen huomioon että voittajankin aika oli reilusti päälle 4 tuntia, voidaan Anagan 44,6km vuoristomaratonia pitää karkeasti otettuna noin 2 kertaa tavallista tasaisen maan asfalttimaratonia raskaampana suorituksena. Nousua kertyi 2323 metriä, mikä onneksi oli sentään hiukan vähemmän kuin oli luvattu.

Luonnollisesti tämä aika tullaan rikkomaan reilulla marginaalilla suomalaistenkin toimesta tulevina vuosina, ja uskallan suositella tapahtumaa kovakuntoisille oman tiensä kulkijoille, jotka etsivät uusia seikkailuja, haasteita ja tavoitteita elämäänsä & harjoitteluunsa. Kerron tietoa tapahtumasta mieluusti kaikille kyseisestä haasteesta kiinnostuneille, ilman valmistautumista ja kunnollista harjoittelua ei matkaan kannata luonnollisestikaan lähteä. Pelotella en silti halua, haasteiden pitääkin olla kovia, jotta ne motivoivat lenkille silloinkin kun ei välttämättä kauheasti huvittaisi, tai kun tuntuu ettei aika riitä harjoitteluun.

Ilmeisesti varustautuminen, vauhdinjako, tankkaus ennen suoritusta ja sen aikana menivät melkolailla nappiin, koska yhtään kramppia en kaikesta huolimatta Anagan vuoristossa kokenut. Eikä matka aiheuttanut yhtään rakkoa, hiertymää, tai muutakaan. Tokihan lihakset ovat edelleen väsyneet ja arkana raportin kirjoitushetkellä, reilu 1vrk suorituksen jälkeen. 

Tämä pitkä raporttini päättyy Movescount.com:n tietojen myötä tähän. Nyt pitää ottaa jokunen päivä rennosti Teneriffan rannoilla, ja sitten lähteä etsimään seuraavia saaren vaelluspolkuja ennen joulua ja kotiinpaluuta. Talven hiihtokilpailut lähestyvät nopeasti, eikä hiihtokautta ole ehtinyt edes avaamaan ennen joulua..

http://www.movescount.com/moves/move22290847