Polvileikkauksessa

Vasemman jalan polvi oli päässyt siihen kuntoon, että se kipeytyi varsinkin juostessa melkoisen paljon. Magneettikuvissa paljastui, että kierukka on halki ja se kannattaa leikata. Ortopediksi sain onneksi yhden valtakunnan parhaista osaajista, Jouni Heikkilän. Leikkauspäiväksi Hämeenlinnan Mehiläisessä sovittiin 26.2.2015.

Polveen merkattu kohdat mistä mennään sisään

Leikkaus sinänsä sujui hyvin, kierukasta poistettiin pala, eikä sen kuntouttaminen ole mikään jättipitkä operaatio. Mutta mutta, kun polven kuntoa tutkittiin tähystyksen yhteydessä, rustopinnasta paljastui myös melkoinen vaurio, ja ortopedi totesi rustoa olevan jäljellä noin 50%.

Hyvät lääkkeet Mehiläisessä

Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että kaikkea tärähdyksiä aiheuttavaa liikuntaa tulisi välttää, jotta ruston käyttöikä voidaan maksimoida. Rusto kun ei uusiudu, eikä sitä pystytä millään myöskään korjaamaan / korvaamaan. Seuraava vaihtoehto on tekonivel, jos tämän jalan oman iskunvaimentimen menee kuluttamaan loppuun.

Siispä juoksemista ei minulle enää suositella, ainakaan suurissa määrin. Ei sillä että juoksu olisi koskaan lempilajini ollutkaan, mutta kyllä esimerkiksi triathlonit jne kiinnostaisivat vielä kovasti. Kuulostaahan se tietty karulta, kun ikää on mittarissa kuitenkin "vasta" tämän verran.

Mutta, valittaminen ei auta, eikä sillä mitään saavuteta tässäkään tapauksessa. Siispä todetaan tilanne, "näillä mennään mitä on", voisi tilanne olla paljon huonompikin. Mies on hyvässä kunnossa ja jäljelle jää edelleen monenmonta lajia, mitä saa harrastaa mielin määrin. Panostus tullee suuntautumaan muun muassa hiihtoon, pyöräilyyn, golfiin, fysiikkareeneihin, melontaan etc.

Jalka pystyssä kisoja katsellen

First things first, nyt suuntaan kaikki paukut aktiiviseen kuntoutukseen. Tähän suhtaudun kuin mihin tahansa kilpailusuoritukseen valmistautumiseen, tavoite on saada polvi niin hyväksi kuin mahdollista, niin pian kuin mahdollista. Toki järki päässä pitäen, vaikka kuntoutus kannattaa suorittaa agressiivisesti, niin liiallinen hätäilykin voi kostautua.

Aktiivisuus on parempi kuin passiivisuus tässäkin asiassa, niinkuin kaikessa liikkumiseen liittyvässä ylipäätään. Jos kaikki menee hyvin, niin parin päivän päästä ollaan jo 1. kertaa pyörän selässä. Pari ensimmäistä päivää ohjelma on jumppa-kylmä-lepo, jota aion suorittaa 6 kertaa päivässä. Menee sopivasti ateriarytmin kanssa yksiin.