Järjestäjä Mikko Reitti hymyilee kilpaa auringon kanssa
Oma valmistautuminen jäi hiukan vajaaksi, kesäkuntoon on yritetty hankkiutua lähinnä grillaamalla. Onhan pyöräilyosuudella ylipaino sentään alamäissä ylivoimaa. No, on tässä pesäpalloa pelattu, ja jonkun verran lenkilläkin käyty. Viimeiset 2 viikkoa oli sentään yritetty hiukan enemmän harrastaa avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua, varsinkin uintiosuudelle mieli oli luottavaisempi kuin aiemmin. Muista osuuksista vallitsi melkoinen epätietoisuus, hyvänä päivänä voisi ehkä mennä hyvin, ja huonona sitten heikommin.
Miesten ja naisten kilpasarja ryhmittyy lähtöviivalle
Minuutti lähtöön
Lähtölupa saatu ja alkaa armoton polskiminen
Kärjessä mennään todella kovaa
Tässä kuvassa itse jossain keskivaiheilla
Uinti sujui alkuun sentään suhteellisen ok, ensimmäiselle poijulle saakka ei ollut pahempia ongelmia. Mutta sitten alkoi se sama räpellys kuin aiemmin. Kun vedessä on suuri joukko uimareita, vesi pärskyy ja muut uivat "liian lähellä". Oma reaktio tähän on melkoinen paniikki, eikä hengityksen rytmittäminen silloin enää onnistu. Sen verran sentään olin käynyt uimassa, että loppuun saakka pääsi vapaauinnilla tällä kertaa, tosin pää pinnan yläpuolella. Ja se ei ole kaunista katseltavaa, eikä kovinkaan hyvin eteenpäin vievää.
Uimarijoukko kiertämässä viimeistä poijua
Kärki päässyt kuivalle maalle
Ja reilun minuutin päästä allekirjoittanutkin
Varusteiden vaihto niin nopeasti kuin suinkin
Pyörän päälle ei saa nousta ennen vaihtoalueen loppua
Pyöräily oli jälleen kerran se osio, johon luotin eniten, joskaan ihan kauheasti tässäkään lajissa ei ole kilometrejä takana tälle kesälle. Parilla ekalla kilometrillä poljin vastatuuleen hiukan liian lujaa, ja koin jopa lievän pohjekrampin, mitä ei ole tullut pyöräillessä ikinä ennen vastaan. Tämä ei luonnollisesti luvannut hyvää varsinkin juoksuosuutta ajatellen.
Onneksi takaa tuli aikalailla sopivaa vauhtia ajava joukkio, jonka peesiin lyöttäydyin. Tässä vaiheessa huomasi, ettei kovinkaan moni polkija ole ajanut paljoa ryhmässä, koska vetovuoroa vaihdettiin erittäin harvoin ja vain muutaman kuskin kesken, mukana oli kuitenkin lähemmäs 10 polkijaa. Oman osuuteni vetohommista yritin tehdä, vaikkei jaloissa hyvältä tuntunutkaan. Muille kilpailijoille vinkiksi: koko ryhmä polkee huomattavasti lujempaa, kun vetovuoroa vaihdetaan, lyhyen oman vedon jälkeen voi siirtyä ryhmän viimeiseksi.
Kärjessä Miikka Osmo ja Lauri Siukola
Reilu 2min myöhemmin loppui omakin poljentaosuus
Pois pyörän päältä ja vaihtamaan lenkkareita jalkaan
Sitten maastojuoksuosuudelle
Takana ei ollut varmaan kuin 300m juoksua, kun oikea pohje alkoi oireilla kramppia. Samaan aikaan tunsin, ettei "pistoskaan" ole kaukana. Koko juoksumatka olikin melkoista veitsenterällä taiteilua, yritti mennä niin lujaa kuin kykeni, kuitenkin niin ettei pistos pahenisi eikä pohje kramppaisi kunnolla.
Kohden Hauhon kuntopolkua
Onnistuin keinottelussa sen verran hyvin, että viimeiseen mäkeen reilu 1km ennen maalia päätin vähän lisätä vauhtia. Tämä oli virhe. Pohje ei krampannut, mutta pistos paheni merkittävästi. Lopun alamäki olikin yhtä tuskaa, eikä luonnollisesti kauhean kovaa päässyt eteenpäin. Ja muutamakin juoksija pääsi kuittaamaan ohi viimeisellä kilometrillä.
Päivän voittaja Kai Söderdahl saapuu maalisuoralle
Vielä parisataa metriä
Ja vihdoin maalissa. Sijoitus lopulta 18.
Kisan taso on noussut merkittävästi näiden 3 vuoden aikana, kun olen itse ollut mukana. Kisan voittajan ja 9. sijan välillä oli vaivaiset 51 sekuntia. Miesten kilpasarjassa oli 36 osallistujaa, ja suhteellisen hyvän suorituksen sain kuntoon nähden aikaan, varsinkin näiden ongelmien kera.
Yhteensä kisassa oli lopulta 237 osallistujaa. Naisten sarjan voiton vei Henrika Parviainen, miesten kuntosarjan ykkönen oli 1. kertaa triathlonia kokeillut pyöräilijä Olli Miettinen ja naisten kuntosarjan voitti ylivoimaisesti Reetta Härkönen. Kaikki tulokset löytyvät kisajärjestäjän sivuilta:
http://www.oikeareitti.net/triathlon/
Tapahtumajärjestäjille annan täyden kympin, kaikki toimi todella hienosti, ja ilmassa oli suuren mutta idyllisen urheilujuhlan tuntua. Kannustustakin sai jälleen hienosti, kyllä se auttaa melkoisesti eteenpäin vaikkei olo paras mahdollinen olisikaan.
Kiitos jälleen kerran, ensi vuonna olen takuuvarmasti mukana viivalla jälleen. Suosittelen tapahtumaa kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kokeilla triathlonia. Matkat eivät ole liian pitkiä, niistä suoriutuu varmasti, vaikka sitten uimalla koiraa ja polkemalla mummonpyörää jos ei muuta satu nurkista löytymään. Ja takuulla saa kipinän yrittää seuraavana vuonna hiukan parantaa..
Taisto on tauonnut myös vaihtoalueella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti