Andyn blogi: KiipFitin maastojuoksutaistelu

Oli siitä jo aikaa kulunut, kun viimeksi tuli oltua juoksukilpailun lähtöviivalla. Edellinen kisa kun oli Anagan 45km vuoristomaraton Teneriffalla joulukuussa 2013. Kesällä aikaa on vienyt lähinnä golf ja pesäpallo, kestävyyspuolen kunto oli täysi mysteeri. Onneksi oli sentään terve, ja viimeisillä lenkeillä tossu oli liikkunut välillä ihan kivastikin.

Tiukassa tahdissa heti paukusta

Alku tuli hyvää tahtia, ja askel tuntui kohtuullisen kevyeltä. Reitillä on alussa n 300m asfalttia, jossa juoksun toki tuleekin rullata melko helposti. Katsoin Garminin mittaria, vauhti näytti olevan 3:45 min/km ja syke 185.! Tuli pelottava tunne, että tähänkö tämä jo kaatui, noilla sykkeillä ei maaliin saakka jaksaisi. Himmasin vauhtia hiukan, yrittäen saada sykettä putoamaan edes vähän.

Reilu 1km lähdöstä

Juoksu onneksi edelleen helpohkoa

Aina välillä kun on ottanut kevyemmin muutaman päivän, syke saattaa nousta helposti varsinkin kisatilanteessa. Luotin että asia on näin, koska vaikka syke oli jo 1. nousussa lähellä maksimia (1,7km kohdalla syke 190), en puuskuttanut vielä pahemmin. Reitillä on tiukat nousut 1,5km ja 2,5km kohdilla, nämä olin jo ennakkoon päättänyt yrittää nousta mahdollisimman kevyesti. Jos alun mäissä menee liikaa hapoille, tulisi loppu olemaan yhtä tuskaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja sain uudelleen kiinni tavoittelemastani n 4'30 min/km vauhdista nopeasti uudelleen.

Katse tiukasti eteenpäin

10,6km reitti mutkittelee pieniä metsäpolkuja ja kuntopolkua pitkin Turengin ja Kiipulan välisessä harjumaastossa, näitä polkuja on tullut juostua ja pyöräiltyä nuorempana erittäinkin paljon. 5km kohdalla tuli tunne, että ollaan lähellä pistosta, siinä kohdassa oli pakko jälleen hiukan hiljentää hetkeksi. Onneksi tämä tunne meni pian ohi, ja pääsin jatkamaan juoksua yrittäen taivaltaa mahdollisimman rennosti ja rullaavasti eteenpäin.

Reilu 8km takana, juoksu rullaa paremmin kuin odotin

8km jälkeen reitti käy lähellä maalialuetta, silloin tiesin että aika tulee olemaan reilusti alle varovasti asetetun tavoitteen (50 minuuttia). Ennalta olin miettinyt, että jos kaikki menee aivan nappiin, keskiarvona ehkä jopa alle 4'30 min/km vauhtia pystyisi vaativasta maastosta huolimatta juoksemaan (vastannee tasaisella hiukan yli 4min/km vauhtia).

Toki edessä oli edelleen vielä yksi raastava nousu, eikä näillä sykkeillä varmaankaan kaukana krampeista oltu. Tämänkin jaksoin vielä kiivetä hyvin, ja lopussa pystyin hivenen jopa lisäämään vauhtia, joskaan mistään hurjasta loppukiristä ei voinut puhua.

Marika naisten voittoon ajalla 44:52

Itse maaliin ajassa 46:08

Kyllähän siinä oli pakko hiukan tuulettaa, vaikkei toki miesten sarjan voitosta taistellutkaan. Voitin itseni tällä juoksulla kyllä mennen tullen, en mitenkään olisi voinut ennalta kuvitella näin kovaa loppuaikaa. Tiukilla mies oli matkan varrella kyllä, keskisyke oli 183 ja maksimit 190. Keskivauhti asettui lopulta arvoon 4'20 min/km.

Median "riepoteltavana" maaliin tulon jälkeen

Tätä juttua kirjoittaessa juoksusta on kulunut 2 vrk, ja pohkeet ovat edelleen arat. Uskallan siltikin suositella joka ikiselle ihmiselle itsensä haastamista. Hyvän urheilusuorituksen ja itsensä voittamisen jälkeinen hyvänolontunne on jotain sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea. Ja kannattaa 100% varmuudella.