Teräsmiehen titteliä metsästämässä Tahkolla

Herätyskello soi 5:45 lauantaina 15.8.2015 Tahkolla. Kauan odottamani päivä oli koittanut, jännittyneissä tunnelmissa aamupalan tekoon. Olo oli muutoin loistava, tankkaus taisi mennä vähän överiksi, koska fiilis oli edelleen turhan pöhöttynyt. Mutta sille ei enää mitään voinut, joten päätin olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. Todella moni asia oli mennyt hyvin, koska mies oli terve, lihaksisto tuntui hyvältä & levänneeltä ja valmistelut oli muutenkin kunnossa kisaa varten.

Edessä oli elämän pisin uinti- ja pyörälenkki, eikä maratonejakaan ole alla kuin yksi. Triathlon-kokemukset rajoittuivat sprinttimatkoihin, yhtään edes perusmatkan kisaa ei ollut alla. Lisäksi ortopedin treenikiellon vuoksi juoksua oli alla vain reilut 100km koko vuonna. Mutta mitä sitten, miksi pitäisi mennä jonkun kaavan mukaan, miksi ei voisi tulla suoraan täyden matkan viivalle?

Odottava tunnelma ennen lähtöä

Klo 6:45 kamat kantoon ja pyörällä vaihtopaikkaa kohden, huima huolto-, kannustus- ja kuvausjoukkoni saapuisi lähtöpaikalle hetken päästä perässä. Marika & Aki näyttelivät suurta roolia kisassa ja sen valmisteluissa, toki Akin puolesta harmitti viime viikoilla tullut kyynerpäävamma, joka esti osallistumisen itse kisaan kuukausien treenaamisen jälkeen. Mahtavaa, että uintivalmentajani kuitenkin lähti tsemppaamaan ja huoltamaan tästä huolimatta.

Uinnin startti tapahtunut

Uintiverryttelyssä ei tuntunut erityisen hyvältä, suora pohjoistuuli puhalsi Syvärin teräväharjaiset aallot Tahkonlahdelle, muodostaen ei-niin-optimaaliset olosuhteet uintiin. "Rennosti vaan, kyllä se menee veto kerrallaan", oli teesinä. Lähtömerkki törähti ilmoille 8:00, ja lähdin noin 250-päisen joukon loppupäässä liikkeelle, jotta saisin uida omaa tahtia varsinkin alun. Mutta mutta, uinnista ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Jännitys, adrenaliini, aallot, veden hörppiminen, paniikki.

Video: uinnin lähtö

Olo oli aivan toivoton, todella masentava ajatus, että kuukausien treenien & psyykkaamisen jälkeen mietin 200m uinnin jälkeen, että missä niitä pelastusveneitä tai laitureita oikein on. "Ei hitto, en mä tähän voi keskeyttää!" Koitin rauhoittua, uin hiljaksiin rintaa muutaman vedon ja yritin siitä sitten veto kerrallaan saada vaparin rytmistä kiinni. Oli se todella hankalaa edelleen. Ihan viimeiseksi en ollut vieläkään jäänyt, se toki lohdutti edes vähäsen. Tähyilin kaukana horisontissa siintävää kääntöpoijua aallokossa, tuntui jotenkin ihan mahdottomalta päästä sinne saakka edes ekalla rundilla.

Uinti lähti onneksi sujumaan

Kauan se ensimmäinen n 750m suora kestikin, mutta uinti onneksi lähti sujumaan koko ajan paremmin. Tuli suunnaton helpotus ja voittajafiilis yhtä aikaa käännöksen viimein tullessa eteen, "kyllä mä tän perkules sittenkin klaaraan!". Myötäaalloissakin uinti tuntui aluksi hassulta, mutta olo lihaksistossa oli hyvä ja rento koko ajan.

Video: uinnin puolimatka

Uinnin loppusuoralla

Toisen kierroksen uinkin sitten kykyihini nähden loistavasti, ja ohittelin kanssakisaajia melkoisen määrän. Varsinaista väsymystä ei tullut vaikka kiristin tahtia huomattavasti loppua kohden. Uinnin aika oli alkusähläykseen nähden hyvä: 1h 19min.

Video: uinnista nousu horjuen

Video: Aki Pajunojan kuulutus uintiajasta

Katohan, vielä on noin monta täysmatkalaisen pyörää telineessä

Pyöräkamat päälle kaikessa rauhassa ja 180km pyörittelyosuudelle Varpaisjärveä kohden. Osuus ajettiin 4. lenkkinä, ja nousumetrejä kertyi melkoisen mukavasti. Reitti oli silti mielestäni miellyttävän ajettava, kummut ja mutkat rytmittivät menoa mukavasti. Sykkeet olivat taivaissa alussa, varmaan adrenaliini virtasi edelleen riittävissä määrin.

Pyöräosuudella

Keskisyke taisi olla ekan 8km jälkeen 165, tosin tämä pätkä oli melkein kokonaan nousua. Koko loppumatkan keskityinkin vain tuijottamaan sykettä, yrittäen saada laskettua keskisykkeenkin 145 tuntumaan, samalla toki rennosti pyöritellen.

Pyöräilyn eka kierros takana

Ruoka ja juoma imeytyi kohtuudella, vaikkei olo vatsassa ihan paras ollutkaan. Pientä "pallomahaefektiä", mistä on vain kuullut juttuja arvokisaajien kootuissa selityksissä. Kokemuksen kautta nämäkin hommat varmasti menisi paremmin, nyt moni tekijä oli kisankin aikana sattumien summaa. Juoma meinasi tulla läpi, tyhjennystaukoja joutui koko kisan aikana pitämään neljään otteeseen. Ja silti join vähemmän kuin olin suunnitellut.

Toinen kierros alkaa olla takana

Video: pyöräilyn toisen kierroksen lopussa

Toisella pyöräilykierroksella löysin sopivan letkan, jonka perässä ajelin aikalailla koko loppumatkan. Beesikiellon vuoksi oli pidettävä 10m välimatka edellä ajavaan, tämä toki vaihteli jojon lailla 8-20m väliä. Edellä menevällä oli vähän selän kanssa ongelmia, minkä vuoksi välillä vauhti hiukan hiljeni. Käytin nämä kohdat syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen, mikä oli varmasti viisas valinta.

Lenkin alkupuolella taas

Oli mahtavaa kannustaa ja saada samaa takaisin oman huoltojoukon lisäksi myös TCC:n seurakavereilta. Virjon Petrin kanssa ajelimme aikalailla samaa vauhtia ja vilkuttelimme & huutelimme toisillemme joka kierroksella enempi vähempi samoilla kohdilla.

Raastava alkunousu alkaa olla takana vikallakin rundilla

Matka painaa jo vikalle kierrokselle lähdettäessä

Pari heikkoa hetkeä tuli pyöräilyn aikana, silloin vain lisää ruokaa ja juomaa koneeseen vaikka väkisin. Molemmilla kerroilla pahin tunne meni ohi kun hetken matkaa oli yrittänyt pyörittää ketjua mahdollisimman kevyesti ja rennosti. Viimeisellä kierroksella pienet krampitkin olivat jo lähellä, onneksi kuitenkin onnistuin keventämällä välttämään ne kokonaan.

Viimeisessä laskussa

Reisissä ei 180km taipaleen lopussa enää tietenkään ollut kevyin mahdollinen tunne. Keskinopeus 31km/h ja aika 5h 45min, erinomainen suoritus kun vielä sain keskisykkeenkin pudotettua lukemaan 145.

Vaihtopaikalla jälleen, "enää" marathon jäljellä

Vaihtoon T2 tulo

42,2km juoksuosuudelle lähtö

Vaihtopaikka T2, jälleen uudet kamat päälle rauhassa, käyttäen tämänkin pienen hetken samalla palautumiseen ja magnesiumia sisältävän juoman nauttimiseen. Juoksuosuus oli täysi mysteeri, kilometrejä koko vuonna kun oli takana vain reilut sata polvioperaation ja ortopedin asettaman "juoksukiellon" jäljiltä.

Onnekseni juoksu lähti rullaamaan hyvin, hölkkäsin alun 17km matkan n 6min/km tahtia, vaihtaen kävelyksi aina vain huoltopisteiden kohdalla, jotta saa geelit, suolat ja juomat koneeseen. Juoksun reitti mentiin 4. lenkkinä, ja korkeuseroa oli tässäkin osuudessa riittävästi. Reitti oli kylläkin mukava ja vaihteleva, eikä tylsiä pitkiä suoria juurikaan ollut.

Omasta huollosta vähän kokista väliin

Ja matka jatkuu

Matka edelleen vaan jatkuu ja jatkuu

Kinnusen Aki tsemppaamassa miestä mäessä

Sitten se odotettu hetki tuli vastaan, nimittäin reisien ja pohkeiden suorituskyvyn loppuminen. Voima vain hävisi johonkin ja jalat olivat täysin tyhjät vain muutama sata metriä sen jälkeen kun vielä tuntui ihan hyvältä. Nyt kysyttiin korvien väliltä paljon, kun 25km on vielä jäljellä. Olin huoltopisteillä erityisen huolellinen, ottaen kaikkea tarjolla olevaa, ja tunkien välillä väkisin parikin geeliä suuhun. Huolto- ja kannustusjoukko nousi samalla myös entistä tärkeämmäksi, oli hienoa kuulla tsemppaavia sanoja "hyvältä näyttää", "kevyesti menee", jne, vaikka varmasti eteneminen näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja kevyeltä.

Video: 20km jäljellä, väsynyttä menoa

Juominen ei edelleenkään tuntunut helpolta, mutta pakolla vaan vettä ja urheilujuomaa joka pisteellä silti sisään. Ilman juomista matka saattaisi loppua ennen maalia, kun kramppailu alkaisi. Kokemusta on hiihto- ja pyöräkisoista siitäkin, kun matkaa ei ole jäljellä juuri mitään, mutta totaalisten kramppien vuoksi maaliin ei silti meinaa päästä millään. Mahdollisimman taloudellista hölkkää siis vain eteenpäin. Yleisöä oli reitin varrella hienosti, ja kannustusta tuli tasaiseen tahtiin lähes koko ajan. Myös kisakaverit tsemppasivat koko ajan toisiaan, hienoa väkeä tämä tri-perhe on kyllä!

Video: viimeinen 10km lähtee, todella hapokasta

Kun kerran viimeisellekään kierrokselle lähdettäessä ei kramppeja ollut tullut, niin yritin hölkätä alamäet vähän reippaammin. Tämä kostautui hyvin nopeasti, kun sellaista pientä nyppimistä alkoi esiintyä lähes saman tien. Joten jälleen rauhalisempaan tahtiin palaten, jokaisella askeleella maalia kohden. Väsymys oli suuri ja voimat totaalisen loppu, mutta jotenkin jo uinnin alusta suoriuduttuani ajattelin että maaliin kyllä pääsen tänään, jos ei muuten niin vaikka kontaten. Matkan varrella mietin useasti maalisuoran mahdollista fiilistä, ja se antoi voimaa suunnattoman paljon.

Loppu häämöttää viimeinkin!

Sieltä se sitten tuli vastaan, 11h 45min uurastuksen jälkeen, The Maalisuora. Olo oli kuin jollain arvokisamestarilla konsanaan, ja olin suoriutunut taipaleesta vieläpä reippaasti paremmassa ajassa kuin ikinä olisin uskaltanut kuvitella. Mä tein sen! Mä oon nyt ihan oikea ja aito Suomen Teräsmies! Aivan loppu, totaalisesti kaikkensa antanut. Mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen.

Video: maaliintulo

Mä oon parin askeleen päästä Teräsmies!

Kaide ja huoltaja-Aki ottaa vastaan ettei ukko kaadu

Marathon tuli kaiken rasituksen päälle ajassa 4h 25min, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä näillä juoksumäärillä. Eikä kertaakaan tarvinnut vaihtaa kävelyksi edes ylämäissä, tietty huoltopisteitä lukuunottamatta. Enää oli jäljellä vaihtopaikalle köpöttäminen, tavaroiden noukkiminen ja pyörän ajo kämpille, mikä ei ollutkaan ihan helppo episodi voimattomilla betonijaloilla.

Teräsmiehen mitali

Sitten ne kiitokset vielä uudemman kerran. Mun SUPERhuoltotiimi oli tärkeä osa kokonaisuutta, auttaen valtavasti uskomaan siihen, että suoriudun urakasta ja vieläpä kunnialla. Siis ISO kiitos Marika ja Aki! Myös Kinnusen Aki auttoi valtavasti, tsempaten useassa kohdassa loppukilometreillä. TCC:n seurakavereilta ja heidän huoltajiltaan sai kannustusta myös tosi hienosti, toki yritin puolestani tsempata myös osaltani kaikkia mahdollisimman paljon. Hyviä vinkkejä olen matkan varrella saanut ainakin seuraavilta henkilöiltä: Antti Hagqvist, Olli Miettinen, Jarmo Väisänen, Marko Onikki, Ossi Mäyrä ja Antti Munnukka. Kiitos kaikille, antoi paljon uskoa urakasta selviytymiseen, kun ainakin luuli edes vähän tietävänsä, mitä oli tekemässä.

Kisajärjestäjät, -kuuluttajat ja -yleisö saa täyden kympin suorituksistaan, aivan huikea tunnelma kisapaikalla alusta loppuun saakka. Useat huikeat kannustuspisteet- ja joukot tuli kiiteltyä viimeisellä kierroksella, ette varmaan arvaakaan kuinka paljon voimaa teistä sai matkan varrella. Hyvä ystäväni ja kuuluttamassa ollut Aki Pajunoja ansaitsee myös vielä erityismaininnan, oli hauska yrittää keksiä väsyneenäkin jotain nokkelaa sanottavaa matkan aikana.

Taidettiin saada Tawast Cycling Clubiin 5 uutta Teräsmiestä (/-naista). Vielä kuukausikaan sitten viivalle ei ollut tulossa näin montaa seurakaveria. Että hattua vaan päästä sinnekin jokaisen suuntaan!

Huolto, videokuvaus & kannustus: Marika Jänkä
Huolto, valokuvaus & kannustus (+uintivalmennus): Aki Helander
Tarina, kisaaja & tuore Teräsmies: Mä

Kaikki suoritusajat yhdessä paketissa

Tahkon tunnelmaa ja näkymää

Mites noi päivän askeleet?

Tahko Ironman 2015 - kisaennakko

Finntriathlon Tahko 15.8.2015, täysi matka: 3,8km uinti, 180km pyöräily + 42,2km juoksu.

Jännitys tiivistyy, noin 20h aikaa starttiin. Eilen saavuin kisapaikalle TCC:n Virjojen kyydissä, matkalla oli hyvää aikaa jutella viimeisien tuntien valmistautumisesta, kisan ruoka- ja juomahuolloista, varusteiden hienosäädöstä, jne. Sattuipa radiostakin sopivasti tulemaan Peltsin ohjelma, jossa oli vieraana huomennakin starttiviivalla oleva Teemu Lemmettylä (mm Norsemanin 1. suomalaisena suorittanut triathlonisti), Hagqvistin Antti ja Megamanit, jotka on jo täällä jo kaksi täyttä matkaa suorittaneet 6.pv aikana hyvän asian puolesta. Oma huolto-, kuvaus- ja kannustusjoukko saapuu tänään illalla maisemiin, saa mökillekin illaksi vähän eloa, eikä tarvitse täten yksin jännittää viimeisiä hetkiä kisan alla.

Tahkon keskus to-iltana

Tahkolla tehdään ylivoimainen osanottajaennätys täydelle matkalle koskaan Suomessa, n 270 kisaajaa starttaa raastavaan urakkaan huomenna klo 8:00. Kokonaisuudessaan kisaajia (myös 1/4 ja 1/2 matkat) on lähes 1000. Vaikkei reittiprofiili "ihan" tuota Norsemanin urakkaa vastaakaan, niin Tahkon maasto on kaikkea muuta kuin tasainen, eikä siksi ole kokeneemmille kisaajillekaan paras paikka tehdä ennätyksiä. Nousua kertyy pyöräilyssä lähes 2000m ja juoksussakin ilmeisesti 7-800m vielä tämän päälle. Hyvä paikka siis aloittaa tämä leikki, alla kun on vasta pari sprinttimatkan koitosta.

Kisapäivän ohjelma

Oma fiilis on hyvä, kaikki paikat ja varusteet on kunnossa, tässä nyt vaan lepää, odottaa ja jännittää. Isosti ja kovasti. Viime yönä lämpötila laski noin 3,5 asteeseen, onneksi ensi yön ei luvata olevan aivan näin kylmä. Aamuksi on luvassa aurinkoista +10 asteen keliä, joka nousee päivällä noin +18 lukemiin. Tuulta suoraan pohjoisesta, noin 3-4 m/s. Pohjoistuuli tuo Tahkonlahdelle pienen aallokon uintiin, ja sivumyötäisen-/vastaisen puhalluksen pyöräilyyn. Melko ihanteelliset lukemat kuitenkin, ei valiteta yhtään jos tuo tulee pitämään kutinsa. Tullee vaatimaan pyöräilyn alkuun irtohihat, ei sen kummempaa.

Tässä arviolta vain reilu puolet päivän ravinnosta

Syödä ja juoda pitää kisan aikana PALJON, arvio kulutuksesta on noin:
- 12-14 litraa vettä/urheilujuomaa
- 25-30 energiageeliä, 10-15 energiapatukkaa, banaania, suolakurkkua, jne
- suolatabletteja, magnesiumia, rasvaa, laastaria...

3,8km uinnin maali

Pyöräilyssä (180km) on järjestäjän juomahuolto, geelit&patukat ja vararenkaat jne pitää kantaa mukanaan itse.  Pyöräilyssä on lisäksi toki beesikielto, jota valvotaan (min 10m väli edellä ajavaan), formuloista tuttuja stop&go-rangaistuksia on luvassa jos sääntöjä rikkoo toistuvasti. Oma huolto on sallittu vain 42,2km juoksuosuudella 6km ja 16km kohdalla. Tosin huoltopisteitä on niin hyvin, ennalta en edes tiedä mitä oma huolto voi tähän päälle tehdä. Tosin kisassa voi sattua mitä vain, urakan rasituksia ja sattumuksia voi nyt vain arvailla. Kokemus tästä on ennakkoon pyöreä 0.

Arviolta 13-14 tuntia metsästän tätä näkymää huomenna

Loppuun reittiprofiilit ja onnentoivotukset kisakumppaneille, erityisesti Tawast Cycling Clubin seurakavereille! Ja SUURENsuuri kiitos huollolle jo etukäteen huomisesta, kannustusta ja psyykkausta tulen totisesti tarvitsemaan arviolta noin 13-14 tunnin urakkani aikana. Kovin paljon toivon, että saavutan maalin omin avuin jossain vaiheessa ulkoisen ja sisäisen hämärän saapuessa illalla.

3,8km uinti 2. kierroksena Tahkonlahdella

180km pyöräily, tämä siis 4.kierroksena (kuvassa puolet)

42,2km juoksun kartta, 4 lenkkiä

Juoksun 10km lenkin profiili (nousu yht n 800m)

Hauhon Jokamiestriathlon 2015

Jo neljättä kertaa putkeen viivalla, tällä kertaa enemmänkin treenimielessä Tahkon täyttä Ironmania varten, kuin maksimaalisen korkeata sijoitusta hakemassa. Tiedossa kuitenkin oli, ettei kehossa riitä vääntö kisaamaan osanottajalistalla olevia kilpakumppaneita vastaan, oikeastaan millään osuudella ja nappipäivänkään kohdalleen osuessa ainakaan uinnissa / juoksussa. Uintia ehkä odotin eniten etukäteen, koska kertaakaan Hauholla se ei ollut vielä mennyt lähimaillekaan hyvin, vaikkei matka pitkä olekaan. Joukossa uimisen pahin hysteria oli onneksi rapissut hiukan etukäteen Hollolan kisassa ja omissa treeneissä.

Lähtölaukaus

Uinti oli totaalinen yllätys, lähdin liikkeelle oikeaa kaistaa jotta saan uida oman uinnin. Ekalla poijulla ihmettelin kun vain 2 tyyppiä käänsi ennen, eikä kukaan kauhaissut jaloille kun vedin yli 90 asteisen käännöksen. Vauhtiin taas päästyä vilkaisin taakse, ja siinä olikin n 5m eroa seuraaviin. Siinä sitten kärjen takana tasatahtia uinnin loppuun saakka, ilman pahempia ongelmia.

Aivan jäätävän hyvä fiilis!

Vedestä ylös kolmantena, hymy korvissa

Tiukka juoksu ylämäkeen vaihtopaikkaa kohden

Uinnista nousu

Uinnin vedin märkkäri päällä, jotta uinti olisi samanlaista kuin täydellä matkalla. Samalla sai vaihtotreeninkin, vaikkei Tahkolla sinänsä kiire ole vaihdoissa. Siellä kun koko päivän urakoi, niin homma ei ole parista minuutista kiinni.

Vaihtopaikalla meni hetken aikaa liian kauan

Vihdoin pyöräosuuden alkumetreille

Vaihdossa vietetyt hetket kostautuivat siten, etten päässyt heti mihinkään letkaan mukaan, ja ekat 5km mentiin vastatuuleen. Yksi letka oli tarjolla 3km kohdalla, mutta siitä sitten vetovuoron jälkeen pullahdin ulos, reisien jo ollessa aikalailla tyhjät. Tämä oli yllätys, ettei jaloista saanut oikein mitään irti pyöräilyssä, jotenkin koivet oli ihan kohmeessa ja veti vaan totaalisesti hapoille. Tehotreenien puutetta varmasti, kun kaikki treeni on kohdistettu pitkälle matkalle. Lopussa onneksi pääsin takaa tulleen beesiin edes viimeiselle 2km matkalle, jossa sai happoja hieman karkoitettua koivista.

Pyöräosuuden loppu

Vaihtopaikalla jälleen, tossun kanssa ongelmia

Edellä mennyt kisaaja vaihtoi niin paljon nopeammin, että tuli kauhia hätä tossujen kanssa, toisen lenkkarin pohjallinen jäi ihan mutkalle. Meinasin lähteä vielä juoksemaan kypärä päässä, mutta onneksi joku ystävällinen huomautti, että onkohan tuo jo turvallisuuden liioittelua..

Juoksu meni kohtuudella, hapoillehan siinä ekassa loivassa 0,5km mäessä taas meni, mutta onneksi malttoi himmata sen verran, että sai ehjän suorituksen. Kärki ja muutkin menivät todella kovaa, kovin aika 9'40 vastaa tasaisella reilusti yli 4km Cooperin vauhtia. Hullua.

Juoksussa tuli uinnin lisäksi paras oma suoritus, 11'40, johon olen tyytyväinen, kun edelleenkin juoksun harjoittelu on lähestulkoon kielletty.

Päivän ykkönen, seurakaveri (TCC) Olli Miettinen

Oma suorituskin loppumetreillä

Kaksijakoinen fiilishän tästä jäi. Todella ylpeä ja onnellinen uinnista, juoksukin meni ok. Eka vaihto ja pyöräilyn alku jäi hiukan kismittämään, mitä sitä kilpailijan luonteelleen voi.

Mutta aivan mahtava tapahtuma kaikenkaikkiaan, ja tänne voi tulla ilman mitään aiempaa kokemusta / sen kummallisempia välineitä.

http://www.oikeareitti.net/triathlon/

Tilanne uinnin jälkeen

Koko kisan seuranta

Loppuun vielä ISO kiitos jälleen kuvaus-, huolto ja kannustus"joukoille"! Kiitos myös yleisölle ja seurakavereille, kannustusta reitin varrella oli erinomaisen mukavasti.

Mukava Hollolan Maastotriathlon

Tämä kisa kuului "ehkä"-listalle tämän kesän osalta, mutta varsinkin kun Vanajanlinnan uinti meni jälleen pannukakuksi, niin ei kun viivalle yrittämään jälleen. Ainoa tavoite oli yrittää viimein ravistaa jättimäinen apina selästä joukossa uimisen panikoimisesta. Matkana Hollolassa on 900m uinti + 21km maastopyöräily + 6km maastojuoksu.

Klo 10:57, 3 minuuttia lähtöön (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Uintia oli tullut treenattua kohtuullisen hyvin edellisen kisan jälkeen, tosin porukassa uimista ei treeneissä ole ollut mukana. Uintiverkassa ei tuntunut kauhean hyvältä, mutta yritin vain rauhoittaa mielen, eihän tuolla märkäpuvussa pitäisi olla mitään hätää, ja yksin uiminen on tuntunut hyvältä jo pitkän aikaa.

Startti

Lähtölaukauksen jälkeen oli epätietoiset tunnelmat, ajatukset pyöri akselilla rennosti, rauhassa, omaa kaistaa, paniikki, jne. 50m meni kohtuullisesti, mutta ekalla poijulla 1. kosketukset kanssauimareihin sai jälleen aikaan pienimuotoisen hepulin vedessä, seuraava 50-100m olikin melkoista suoriutumista, kuitenkin vapaauintia räpiköiden lähinnä pää pinnalla. Tällä kertaa ihme kyllä sain tilanteen rauhoitettua edes jotenkin, ja ekan 300m lenkin lopussa hiukan uintirytmistäkin kiinni. Rauhallisuudesta ei ollut kyllä tietoakaan. Laiturin kierrot menin todella rauhassa, yrittäen saada hengitystä ja mieltä rauhoittumaan mahdollisimman paljon.

Vähän läppää kuuluttaja-Mikolle ja takas veteen (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Loppua kohden uinti parani koko ajan, ja viimeisen 150m tulin VIIMEIN sitä normaalia treeneissä vetämääni rentoa vaparia. Aikaa toki edelleen meni hukkaan paljon, kun yli puolet matkasta uintiasento oli melko pysty pään ollessa turhan ylhäällä. Mutta koko matka vaparia, ja suunnilleen ehjä suoritus. JES! Vihdoin! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläisen unelmalle suoritua Tahkon täydestä matkasta hengissä 15.8.

Pois polskimasta

Vaihtopaikkaa kohden (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Vaihdossa märkkäri pois ja uudet kamat päälle kaikessa rauhassa, hymy huulilla, tää on nyt voitettu homma. Pyöräilykunto oli täysi arvoitus, ja vähäisillä maastolenkeillä pyörän jarrujen kanssa on ollut ongelmia. Eihän pyörää nyt tietenkään ole huoltoon saakka muistanut viedä, joten itseään saa tästäkin syyttää. Kun koko viikon on satanut, niin pyörän päällä ei ole tullut viihdyttyä juuri ollenkaan, sen verran mukavuudenhaluinen "treenaaja" on kyseessä.

Pyörän päällä voittajafiiliksissä (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Pyöräily oli vielä paljon pelkäämääni tahmeampaa, ja molemmat jarrutkin alkoi jumittaa heti alkutaipaleella. Ei onneksi pahasti, mutta märällä ja pehmeällä radalla ei tahdo päästä oikein eteenpäin muutenkaan, varsinkaan kun kuskin reisikin on erinomaisen pehmeä. Mukava rata silti, pari kovaa nousua ja hiukan teknistäkin pätkää. Pääasisassa mentiin pururadan pohjaa, ja hyvä niin tässä kelissä. Ylläri että seurakaveri Miettisen Ollille tuli takkiin isosti tällä osuudella. Noh, eipä tässä ollut muutenkaan mitään asiaa haastaa maan kärkikaartin pyöräilijää, ei sillä. 

Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa! (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Pyöräilyosuudella

Pyöräilyn toisella kierroksella tuli mukavasti selkiä vastaan, kun lyhyen matkan (300m+10,5km+3km) kiertäjät lähtivät 30min myöhemmin liikkeelle. Toki tämä myös hidasti menoa polkuosuuksilla, kun hitaasti edellä menevät paikoin hiukan liukastelivat märässä juurakossa. Mutta saahan siitä kummasti virtaa, kun aina ilmestyy uusi kiinniotettava selkä eteen. Joten ei valiteta, tästäkään.

Ohitettavia lyhytmatkalaisia riitti polullakin (kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Sitten taas vaihtoon ja lenkkaria jalkaan. Valitsin maastokuvioidut tossut tällä kertaa, joskaan niiden saaminen kosteaan koipeen ei ollut sujunut ennenkään ongelmitta. Mutta se oli yllätys, että oikea pohje kramppasi pahasti jalkaa sisään survoessa. Tästäkin syystä piti lähteä tunnustellen liikkeelle. Selkiä oli mukavasti tavoiteltavissa koko juoksuosuudenkin ajan. Tosin mitään tietoa ei ollut, ketkä saattaisivat kuulua mihinkäkin matkaan, saati sarjaan. Liekö tuolla niin väliäkään.

Juoksuosuuden lopussa

Juoksuosuuden polku oli aivan mahtava, kiertäen Keski- ja Vähä-Tiilijärven rantaa koko matkan. Eihän tuota menoa voinut kevyeksi sanoa, tosin juoksu meni jälleen hyvin siihen nähden, että juoksua on voinut treenata todella vähän talvella leikattua polvea säästääkseen. Juoksutreenejä on takana vain reilut 10kpl koko alkuvuoden aikana. Keskivauhti oli 4'40 luokkaa, juoksun rullatessa sentään kohtuudella, uskalsin loppua kohden hiukan kiristää tahtia.

Tarkasti liukkaalla pitkospuulla (Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti)

Sieltähän se maalivaate sitten tuli vastaan. Loppuaika oli hieman päälle 1h 40min. Voittokin meni oikeaan osoitteeseen, kun TCC:n seurakaveri Olli Miettinen kuittasi nopeammin uineet loistavalla pyöräilyllä + hyvällä juoksulla. Hyvä Olli!

Tuulettaen maaliin

Hieno kokemus ja hyvin järjestetty tapahtuma kaikkinensa. Varsinkin tuota lyhyempää matkaa uskaltaa lähteä kokeilemaan kuka vain, vaikkei mitään kokemusta triathlonista aiemmin olisikaan. Pidempi matka vaatii toki hieman uintikokemusta, muttei sekään ole muutoin mikään tekemätön paikka kenellekään.

Loppuun iso kiitos omalle huolto- ja kuvausjoukolle. Iso kiitos myös järjestäjille (Mikko, Terhi & co), tänne tulen varmasti vielä uudemmankin kerran! Sama porukka vastaa myös Hauhon Jokamiestriathlonin järjestelyistä, 5.8. käytävä kisa toimii samalla viimeisenä kovana treeninäni ennen Tahkon täyttä matkaa 15.8. (3,8km uinti + 180km fillari + 42km juoksu).

Hauholle on vielä paikkoja vapaana, siispä sinne kaikki vähääkään lajia kokeilemaan kiinnostuneet rohkeasti viivalle vain. Pyöräksi käy vaikka Jopo tai "mummonmankeli", joten varusteistakaan homma ei ole kiinni.

Linkki: Hollolan Maastotriathlon, etusivu

Linkki: Tulokset 2015, Hollolan Maastotriathlon

Linkki: Kuvia Hollolan Maastotriathlonista

Linkki: Hauhon Jokamiestriathlon

Linkki: Finntriathlon Tahko

Linkki: Voittaja Olli Miettisen blogijuttu kisasta

Treeniä Ahvenistolla

Kun uinti ei kulje, niin sitä pitää treenata. Välillä Katuman kotivesillä, ja välillä "hieman" lämpimämmissä vesissä Apparalla. Maauimalan 50m altaan vesi on aina +26 astetta, joten vaikka ilma olisi mikä, niin täällä tarkenee reenata!

Golfmarathon 44km Linnalla

Olihan melkoinen päivä Linna Golfissa Juhannustorstaina. Kello soi 5:15, ylös, kamat kassiin, nopsa aamupala ja kentälle. Pari lyöntiä rangella ja 5:55 ykköstiillä ihmettelemässä montako jäsentä saadaan messiin. Sadetta oli luvattu koko päivälle, joten ei ihme, jos joku päätti vielä viime hetkellä jättää tämän leikin väliin. Itse olin päättänyt pelata yhden kierroksen jokaiselta avauspaikalta, eli 4 kierrosta joka tapauksessa.

Parin viime hetken poisjäännin myötä lähtöviivalle ilmestyi 4 muuta Linnalaista. Saatiin sentään 2 ryhmää kasaan sateisessa ja viileässä kelissä. Lähdin ykkösryhmään seurassani yksi pelaaja (Anja), merkkasin samalla siniset tiipaikat niille avauspaikoille, missä keltainen ei toimittaisi sinisenkin virkaa. Toinen 3hlö porukka seurasi hiukan rivakasta pelitahdistamme jääden perässä.

Ekaan kierrokseen, jonka pelasin sinisiltä tiipaikoilta varmaan toista kertaa koskaan Linnalla kului vajaa 3 tuntia ja 83 lyöntiä. Peli ei oikein luistanut, vaikkei viileä keli, tihkusade ja aikainen aamu sinänsä haitannut, sellaista vauhtia pidimme kentällä. Noin 10min tauko ja uudestaan kentälle, tällä kertaa takatiiltä, josta kenttä on tähän keliin (ja tällä lyömisellä) todella pitkä. Nyt pelasin jo hieman paremmin, 84 lyöntiä oli ihan kelpo suoritus, varsinkin kun hyvät osumat palloon oli melko harvassa. Kierrokseen kului 3h ja lähdöstä oli kulunut 6,5h, välissä kun pidimme sadetta n 15min.

Päivän 3. kierros edessä

Seurasi 1,5h tauko jossa kävin saunassa & poreammeessa, oli mukava saada puhtaat sukat ja kuivat kengät jalkaan. Iso kanapasta toimi loistavasti tankkauksena, vaikkakin sen jälkeen meinasi hiukan väsyttää sen ainoan kerran ko päivänä. Seuraava kierros oli ihan ok pelaamista kolmea väylää lukuunottamatta (2xtripla ja 1xtupla lähipelihässäköillä), loput 15 väylää tuli 3 yli parin, tulos siis kylläkin kehno 83, pelattiin näet punaisilta. Matkaan oli liittynyt myös kolmas pelaaja (Kjell) tässä kohtaa.

Kello oli 18, jouduimme jonkun verran odottamaan muita ryhmiä, ja omia pallojakin etsittiin jonkun verran. Tässä kohtaa satoi jo aika lailla, ja taisinkin kysellä pelikavereilta, että mennäänkö oikeasti vielä yksi kierros. Kylmä oli, eikä tulostakaan oikein ollut saanut aikaan koko päivänä. Olin ollut kipeäksi tulemisen kynnyksellä jo muutaman päivän, mutta eihän hommaa voinut kesken jättää.

Peliaikaa valvottiin myös sotavoimien toimesta

Onneksi keksittiin porukalla lähteä viimeisellä kierrokselle, jonka pelasin ns normaalilta keltaiselta tiiltä, vain 3 mailaa ja jokunen pallo mukana. Sateisella kentällä ei juurikaan näkynyt ketään enää tässä vaiheessa, edellä mennyt ryhmä lähti takaysille kun starttasimme matkaan. Saimmekin tämän ryhmän vielä kiinni, sillä kulutimme viimeiseen kierrokseen vajaat 2,5 tuntia, välillä juoksuaskeliakin ottaen. Tulos nyt ei ihmeellinen ollut taaskaan, 85 (yhden quattron, 4yli parin, saattelemana). Viimeinen kierros oli jotenkin todella mukava, useammin pitäisi tehdä normaalista poikkeavia valintoja pelaamaan mennessään.

Aikaa siis meni (yht n 2,5h taukojen kera) 16,5 tuntia, matkaa kertyi kiitettävät 44km, ja lyöntejä tuli suoritettua 335 kpl. Oli mielenkiintoista pelata kaikilta neljältä eri tiipaikalta saman päivän aikana, veikkaanpa ettei tätä kukaan muu ole Linna Golfissa vielä tehnytkään.

Päivän rasituksen huomasi vasta kun oli käynyt saunassa ja saanut iltapalaa, ei kauaa tarvinnut houkutella nukku-mattia kyläilylle. Kaikki 5 pelaajaa kiersi 4 kierrosta kelistä huolimatta, hatunnosto kaikille!

Tahkon Ironman 2kk päässä

Finntriathlon Tahko Ironman 15.8.2015: 3,8km uinti + 180km pyöräily + 42km juoksu

Kisan tiedot linkistä: Finntriathlon Tahko 15.8.2015

15.6.2015 Starttiin 2kk, jännittää, pelottaa:

Vanajanlinnan sprintin jäljiltä olo on kaksijakoinen, uintisuoritus oli umpisurkea, mutta toisaalta pyörä kulki hyvin ja juoksu reippaasti kevyemmin kuin uskalsin odottaa. Kooste Vanajanlinnan kisasta tästä linkistä: Finntriathlon Vanajanlinna 14.6.2015.

Matkat toki olivat reippaasti lyhyemmät, kuin 2kk päästä. Uida pitäisi 4x pidemmälle (3,8km), mikä aiheuttaa tällä hetkellä suurimmat murheet mieleen (aikaa kulunee 1,5-2 tuntia). Uinti itsellään alkaa jo edes hiukan kulkea, mutta kisakokemukset ryhmässä uimisesta ovat olleet totaalisia floppeja. Totuuden nimissä täytyy myöntää että uinnin talviharjoittelu oli umpisurkeaa, sisäaltaassa vierailin 10 kertaa tammi-toukokuun aikana. Siispä nyt tiukkaa treeniä seuraavissa maisemissa:

Ahveniston Olympia-allas (lämmitetty, 26 astetta)

Kotoinen Katumajärvi (15 astetta kirj.hetkellä)

Pyöräilyosuus on vaivaiset 9x pidempi kuin Vanajanlinnassa. 180km on kova pätkä 3,8km uinnin päälle, varsinkin Tahkon-Nilsiän mäkisillä teillä. Näissä kisoissa on tasapuolisuuden vuoksi peesikielto, joten keneltäkään ei tule vetoapujakaan matkalla. Tämä 6-7h osuus ei huoleta suuresti, kevättalvella tuli hiihdettyä polvileikkauksen jälkeen kohtuullisesti ja hyviä pyörälenkkejä on takana sentään jo jokunen. Kilometrejä ei ole kertynyt kylläkään ihan mahdottomasti.

Sa Calobra, Mallorca, täältä haettiin kovuutta keväällä

 

Sitten jos uinnista 3,8km & 1,5-2h selviää hengissä, ja on pyörittänyt kampea 180km & 6-7h, on jäljellä "enää" marathon. Niinpä niin, aivan hullua. 42km juoksuun aikaa kulunee jotain 5h, riippuen täysin kuinka puhki on edellisten osuuksien jäljiltä.

Juoksu tulee jäämään jonkinlaiseksi mysteeriksi, polvi (kierukka&rustopinnat) kun on siinä kunnossa, ettei ortopedi suositellut sitä enää ollenkaan. Siispä melko pienellä harjoittelulla tähän osuuteen lähdetään, jottei polvea ainakaan riko ennen koitosta. Tavoite on tehdä jokunen pitkä J/K lenkki, varsinaisen juoksuharjoittelun jäädessä lyhyemmiksi vedoiksi pehmeällä alustalla. Nämäkin pääasiassa pyöräilyn päälle.

Siinäpä sitä, vaikka jännittää, niin positiivisin mielin mennään eteenpäin. Sprinttimatkojen startteja ennen Tahkoa tullee vielä kaksi: Hollolan Maastotriathlon 12.7. ja Hauhon Jokamiestriathlon 5.8., joka toimii samalla viimeisenä kovana harjoituksena ennen starttia 15.8.