Maalisuora (kuva: Finntriathlon)
Maalisuora lehmuskujan suuntaan (kuva: Finntriathlon)
Sitten itse kisaan. Tunnelma oli latautunut ja jännittynyt, yritin olla mahdollisimman rentona, vaikka uintiosuus hiukan jännittikin etukäteen. Kokemukset ryhmässä uimisesta kun ei ole olleet pelkästään mairittelevat. Nyt oli päällä ekaa kertaa märkäpuku, mutta toisaalta myös väkeä viivalla oli enemmän ja matkana 750m, joka on kokemattomalle jo melko pitkä lenkki avovedessä.
Lähtöä odotellessa (kuva: Finntriathlon)
Lähtösummeri on soinut ja ihmispesukone käynnistynyt (kuva: Finntriathlon)
No eihän siitä mitään tullut taaskaan. Eka 100m meni jotenkuten, sitten joku ihme panikointi päälle. Eihän sitä järjellä selitä, märkäpuku päällä ei helposti uppoa, eikä mitään muutakaan hätää pitänyt olla. Kokemattomuus ja pään pettäminen johtivat hyperventilointiin, mikä ei ole mukava juttu vedessä kun 150 tyyppiä polskii ympärillä. Sieltä tultiin kissaa, koiraa, rintaa ja mitä näitä kovaa eteenpäin vieviä tekniikoita nyt olikaan. Katumajärvessä viivyin yli 17 minuuttia, mikä on lähes 5min oletusta enemmän. Pois sentään pääsin, synkkiä ajatuksia oli jo siitäkin.
Viimeisten joukossa vedestä pois
Märkkäri pois ja pyöräkamat päälle
Kamat taiteiltu laatikkoon järjestykseen
Pyörän talutus vaihtoalueen reunaan ja fillaroimaan
Surkean uinnin myötä jäin kaikista "oman kunnon" mukaisista pyöräletkoista, joista peesivapaassa kisassa on suuri hyöty nopeuteen ja voimien säästämiseen. Onneksi sentään noin kierroksen pääsin vuorovedolla parin ohittamani kisaajan kanssa rullailemaan. Pyörä kulki odotetusti, eli ihan hyvin, ja kisaajia pääsin ohittamaan melkoisen paljon 20km aikana. Märkä tie vaati 100% keskittymisen koko ajan, onneksi kukaan ei ilmeisestikään kaatunut monista tiukoista kurveista huolimatta.
Runttaamista (kuva: Timo Kananoja)
Hetki peesissäkin välillä onneksi
Taas vedetään karkuun (kuva: Timo Kananoja)
Pyöräilyn avg oli 36km/h, mikä lähestulkoon yksin ajaen märässä kelissä on ihan ok. Tiukkoihin käännöksiin (5kpl) joutui hiljentämään jokaisella 4:llä kierroksella kieli keskellä suuta.
Jälleen vaihtoalueella (kuva: Finntriathlon)
Lenkkarit jälkaan, numerolappu eteen ja menoksi
Edessä 5km juoksuosuus, takana oli pari hassua lenkkiä polvileikkauksen jäljiltä, joten kulku oli täysi mysteeri. Vaikka pyörässä tuli runtattua melko kovaa, juoksu lähti hyvin liikkeelle, koitin painaa rennosti eteenpäin, varoen liian kovaa starttia.
Lähdön voittajan, Sompin edellä (mutta eri kierroksella)
Ekan kierroksen jälkeen oli hymy huulilla, uskalsin vähän kiristää tahtia toiselle 2,5km rundille. Sekin tuli hyvin, ja myös juoksuosuudella pääsin painamaan ohituskaistaa, parantaen sijoitusta jälleen pikkuhiljaa. Juoksu tuli 4'20 min/km tahdilla, ennakkoon uskalsin toivoa jotain 4'30 tahtia jos kaikki menee ihan nappiin. Tuota vauhtia olisi jaksanut vielä ihan jonkin matkaa pidempäänkin, mikä herättää vähän toivon kipinää tuleviin koitoksiin.
2. kierroksen lopussa, lenkki Linnan takana jäljellä
Maalisuoralla edelleen hymyilyttää
Summana: uinti surkea, pyöräily vahva ja juoksu yllättävän hyvä. Eli lisää reeniä, kehitetään fillaria edelleen, käyden juoksemassa vähintäänkin vähän aina pyöräilyn päälle. Uimassa pitää käydä todella paljon seuraavan 2kk sisään, muuten jää Tahkon täysi matka 15.8. haaveuneksi. Nopeasti se tulee vastaan joka tapauksessa, muttei tässä onneksi ihan surkeassa kunnossa olla nytkään.
Yleisen sarjan kärki meni kovaa (kuva: Finntriathlon)
Yleinen sarja kisattiin IP:stä klo 14, tien jo kuivuttua. Kärki meni todella kovaa, voittaja Henrik Goesch kulutti uintiin reilut 9min, ajoi fillarin 40km/h keskarilla ja juoksi päälle 3'15 min/km tahtia. Näihin aikoihin ei tosin itsellä ole tavoite (eikä mahdollisuuksiakaan) päästä. Kunhan Tahkon täydestä matkasta selviäisi hengissä, ja ennenkuin maalivaate korjataan pois, niin siinä olisi jo enemmän kuin tarpeeksi.
Jos jollekin on epäselvää, mitä täyden matkan triathlon sisältää, niin tässä se lyhykäisyydessään: 3,8km uinti + 180km pyöräily + 42km juoksu. Siinä sitä taas hullut numeroidaan.
Loppuun vielä iso kiitos omalle huolto- ja kuvausjoukolle. Kiitos myös järjestäjille ja Vanajanlinnalle, tällaista tapahtumaa ei varmasti ole toista, yleisöystävällinen kisa käydään mukavan suppealla alueella aivan huikeissa puitteissa. Oman seuran (Tawast Cycling Club) panos oli myös loistava, niin suorituksissa, kannustuksessa, kuin talkoissakin. Hyvää duunia kaikki osalliset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti