Päivän lehtijuttu

Tuossa. Nyt golfkentälle Audi Business Aamun playoffeihin.

Pitkästä aikaa kotikentällä Hämeensaaressa

Jämin maastopyöräilystä palautumiseen jäi lyhyt aika, koska jo tänään sunnuntaina koitti paluu kilpakentille pesäpallon saralla. Vuorossa oli ottelu Espoota vastaan kotiareenalla. Edellisestä kotipelistä olikin vierähtänyt aikaa jo 3,5 vkoa, mikä on outoa näin keskellä kesää. Omat jalat tuntuivat yllättävän hyviltä pelin alla, ottaen huomioon kuinka pitkään reidet kramppailivat eilisessä koitoksessa.

Yleisöä oli ilmestynyt paikalle jälleen ilahduttavan paljon, varmaankin kotijoukkueen hyvät otteet, erinomainen pelisää (+27 pilvetön aurinko) ja kioskin hyvät palvelutkin vaikuttivat asiaan.

Ensimmäinen vuoropari oli kaksijakoinen, ensin löimme sisällä mukavat 7 juoksua, mutta annoimme myös vastustajalle yhden hyvän lyönnin ja lepsun ulkopelin seurauksena 5 takaisin. Oli skarppaamisen paikka. Ulkopeli oli hiukan flegmaattista koko ensimmäisen jakson, mutta sisällä onnistuimme erinomaisesti. Jakson päätöslukemat kirjattiin luvuin 19-6.

Toiselle jaksolle lähdettiin parantamaan ulkopeliä, ja pitämään järkevä joukkuepeli sisävuoroissa. Se onnistuikin hienosti, koska toisella jaksolla ulkona nähtiin terävöitynyt juokkue, eikä lepsuilua enää esiintynyt. Kun sisäpeli pysyi ensimmäisen jakson tasolla, niin tuloksena oli 14-1 jaksovoitto. Ja 3 pistettä lisää tilille.

Päivän tehomiehinä hääräsivät: Mantila ja Vartiainen 1+6/5, Luukkanen 1+3/4, Peltonen 1+1/6 ja Väistö 2/4. Tilastot tarkemmin voi lukea alta.

Joukkueemme jatkaa ylivoimaisessa sarjakärjessä, ja etenee varman oloisesti kohden syksyn nousukarsintaa. Toki sen varmistamiseksi pitänee vielä pari peliä voittaa. Nousukarsinta on muuten aivan käsittämättömästi yhdestä(!!!) pelistä kiinni. Joten syytä on joka tapauksessa pitää hyvä rytmi yllä läpi kesän, ja pelata jokaisen vuoroparin voitosta, jottei tilanne tule yllätyksenä syksyllä. Siis olettaen että sinne saakka pääsemme.

No niin, se siitä analysoinnista sitten taas. Paluu pelikentille koittaa jo huomenna, kun matkaamme vieraaksi Hyvinkään Sveitsin hiekkakentälle. Hyvinkää riisti kotikentältämme tähän saakka ainoan kauden aikana menettämämme pisteen, enempää emme heille aiokaan kauden aikana luovuttaa. Samalla tämä varsin lyöntivoimainen kotijoukkue varmasti janoaa revanssia, ja yrittää kaikkensa, ettei matkaamme lähtisi yhtään pistettä tältä matkalta.

Nähtäväksi jää kuinka käy. Ja tämän päivän ottelun lehtileike seurannee perästä huomenna..

K(r)amppailua Jämin helteessä

Viikko oli mennyt flunssanpoikasen kourissa, onneksi juuri tänään oli ensimmäinen päivä kun olo oli jälleen normaalihko. Edessä nimittäin oli kesän kovin pyöräilykoitokseni, Jämin triplaan kuuluva Jämi 84km MTB.

Se on aina menoa kun numerolappu on kiinnitetty

Skarppina ennen lähtöä

Fiilis kisapaikalle saavuttua oli hyvä, aikaa oli sopivasti kaiken virittämiseen ja pieneen lämmittelyyn. Turha näihin on liian aikaisin tulla pyörimään. Alkoi tulla tunne että tänään voisikin olla ihan hyvä päivä, joskin kesän huono reenaaminen hiukan kummitteli mielessä.

Lähtökiihdytys Jämin lentokentän suoralla, ja sitten metsään

Alku tuli positiivisesti, yritin kammeta maltillisesti ja mielestäni siinä onnistuinkin. Pyörä kulki kivasti ja ehdin jo ajatella että päivä tulisi menemään ehkäpä yllättävänkin hyvin. Mutta kuinkas kävikään. Reitti käy Jämillä 24km kohdalla, ja siitä lähdetään 60km loppulenkille, jonka ensimmäinen suurempi mäki on 30km paikkeilla.

Mäkeä kiivetessä yritin jälleen mennä mahdollisimman pienillä tehoilla, mutta 1,2km mäen päällä molemmat reidet nyppäsivät pieneen kramppiin.!!! Tämä tuli todellakin olotilaan nähden yllätyksenä, ja saman tien mielen valtasivat uudet ajatukset. Ei enää tavoiteltukaan viime vuotisen 3,5h alitusta, vaan alettiin pohtimaan, että mitenhän ihmeessä lopun 54km pääsee maaliin.

22km paikkailla edelleen hymyilyttää

Ja sitähän se sitten todellakin oli, mitä pelkäsinkin, pelkkää tuskien taivalta maaliin saakka. Pari kertaa oli pakko pysähtyä mäessä ravistelemaan etureisien kramppeja pois, eikä ne todellakaan tuossa helteessä, rasitustilassa ja nestehukassa helpolla lähde. Etureidet osaavat olla vieläpä todella kipeät pahasti krampatessaa..

Mietin kyllä matkalla useaan otteeseen keskeyttämistäkin, sen verran tiukkaa päivän matka teki. Mutta, samalla ajattelin, että johan tuo talven hiihto tuli vedettyä 30km vatsakrampissa maaliin, niin ei kai tänäänkään vielä triplaa kesken jätetä. Usean pysähdyksen se vaati, ja suolaa, suolakurkkua, vettä, urkkisjuomaa, pullaa, jne, mitä nyt ikinä kisäjärjestäjä 10km välein tarjosikaan.

Kisan voittaja, Viron Alges Maasikmets tulee maaliin

Ja "hiukan" hänen jäljessään myös allekirjoittanut

Todella pitkän päivän jälkeen sieltä se maali kuitenkin sitten tuli vastaan. Aikaa kului vitsin ja naurettavan rajamaastoon menevä n 4h 20min, eli vielä n 50min viime vuotta enemmän, jolloin silloinkin kärsin reisikrampeista, tosin parikymmentä km vähemmän matkaa.

Kiitosta vaan järjestäjille, tapahtuma on todella hieno kaikkinensa. Ja osaltani suuri kiitos myös juomapisteiden avuliaalle väelle, kun on totaalisen rikki ja väsynyt, niin positiivista kannustusta ja juoma/ruokahuoltoapua todellakin arvostaa suuresti. Reitistä vielä sanottakoon, että se on teknisesti erittäin helppo, ja sopii varmasti kaikille, joten rohkeasti mukaan vain ensi vuonna.

En sitten tiedä, miksi päivästä tuli noin vaikea. Tai toisaalta, syitähän on moniakin. Huono reenaaminen, sairastelu tapahtuman alla, ja päivän kuntoon ilmeisesti sittenkin liian kova alkuvauhti. Siinä kaiketi yhdistelmä tähän lopputulokseen tällä kertaa. Mutta triplan jumbosijoista taistellaan edelleen lähes verissä päin.!

Päivän detaileista Suunto Ambit2:sta kaivettuna kerrottakoon ajan ja matkan lisäksi nuosusumma, 780 metriä, ja keskisyke, joka oli hämmentävä 161. Tämä ihmetyttää suuresti, koska lopussa mies oli pitkiä aikoja paikallaan, eikä alussakaan kammettu kauhean lujaa. Tähän en keksi muuta selitystä, kuin ettei mies edelleenkään ollut toipunut elimistössä pyörivästä pöpöstä lähimaillekaan samaan tapaan kuin miltä aamulla oli tuntunut.

Triplan viimeinen osio koittaa kuukauden päästä, 7.9. kun juostaan Jämi 21 XC Run. Ja juoksunhan piti olla se ylivoimaisesti vaikein osio itselle. Hiukan todellakin pelottaa, että kuinka vaikea siitä tulee, kun nämä etukäteen vahvat lajit menivät tällä tavalla. Ehkäpä pitäisi käydä pari kertaa juoksemassa ennen tapahtumaa, mene ja tiedä..

Loppuun vielä suuren suuri kiitos kannustus-, huolto- ja valokuvaustiimilleni.!

http://www.jami147.fi/index.php/jami84-mtb

Kurko Memorial Golf Tournament

Viime viikonloppuna tuli pelattua 3 päivää golfia kilpaa, pe&la vuosittainen Kurko Memorial Golf Tournament ja päälle sunnuntaina Linnan Get Member Scramble.

Ennen turnausta vielä hassutellaan

Mutta jo ensimmäinen lyönti voi muuttaa kaiken

Kurkon kisaan Linnalla lähdin hiukan huolestuneena lyönnin sujuvuudesta, tulosta oli viikon reikäpeleissä saanut vielä hyvin aikaan, mutta varsinkin pitkien keppien kanssa ongelmat alkoivat olla on luokkaa "paha". Ensimmäinen päivä menikin aikamoisessa tunausmoodissa, eikä tulosta saanut tehtyä läheltä eikä kaukaa. Kierroksen nettotulos oli 77 (brutto 86), joka taisi olla kesän huonoin tähän saakka.

Huttusen tyylinäyte Linnan 9 reiällä

Kisaa johti 1 päivän jälkeen kallotohtori Lepola

Omasta pelistä ei viitsi toisen päivän osalta enää kauheasti valittaa, eihän se hyvää näet ollut. Mutta kuten usein Kurkon kisoissa, rookien kohtalo on karu. Kärjessä ollut Lepola pelattiin pois voittotaistosta jo Vanajanlinnan rantasaunalla ja Hämeenlinnan vilkkuvissa valoissa pe-iltana/yönä. Ulos osasi itsensä pelata myös järjestäjä ja puolustava mestari Kivimäki, joka ei kyennyt lähtemään kisan viimeiselle ysille hyvästä yrityksestä huolimatta..

Dr Kivimäki puolustamassa oman turnauksen voittoa

"Loppuasento" by Loimas

Kisan kärkeen hyppäsi heti la-aamuna Henkka Tuomilehto, joka ei päästänytkään päivän aikana muita hätyyttelemään voittoa. Kyllähän siellä yritti Pasit Lehtinen ja Vuorinen hyppiä kantapäille, mutta lopulta pokaali ja suuri kunnia irtosi Henkalle 2 lyönnin erolla seuraavaan.

Kisan uusi onnellinen voittaja

Tulokset, Kurko Memorial 2013

Jo perinteisenä bonuskisana rankan viikonlopun jälkeen, oli jälleen Linnan Get Member Scramble, johon lähti Kurkon turnauksestakin 4 paria. Näistä voittotaistoon ylsivät vain allekirjoittanut ja Pasi Lehtinen, sijoittuen toisiksi 19 joukkueen mittelössä.

Kaksikko Lehtinen

Ja Luukkanen

Tulokset Linna Scramble

Olihan jälleen mukava viikonloppu, kiitos kaikille veijareille ympäri Suomea, jotka turnaukseen osallistuivat.! 

Special thanks to Mr Marinko from Croatia for these pictures! And the movies later in the evening..

Lohkokärkien taisto PuMu - Paukku

Viime viikon torstaina 25.7. käytiin Helsingin Meilahdessa kuuma kamppailu, kun sarjan ylivoimaisesti parhaat joukkueet kohtasivat. Molemmilla oli tilastot sunnilleen yhtä hyvät, ja voittoja oli kertynyt oman lohkon piikkipaikan verran.

Ensimmäinen jakso oli tasaista kamppailua ja hyvää ulkopeliä molemmilta joukkueilta. Lukkarimme Tony Vuorinen ja PuMun Henri Häkkilä onnistuivat vielä sotkemaan vastustajan kuvioita sopivassa määrin. Jakso tasan 2-2.

Joukkueet jatkoivat toisella jaksolla hyvää ulkopeliä, ja läpilyönnit tulivatkin pääasiassa hyvillä lyönneillä. Tiiviimpänä nipun onnistui pitämään vierasjoukkue Paukku, kovimmat suoritukset voi lukea Hämeen Sanomien jutusta alta.

Itse pelasin ensimmäisen pelin vuosiin kopparina, hommahan meni hyvin varsinkin ottaen huomioon kuinka vaativa paikka 2. kopparin tontti on Meilahden avaralla kentällä. Sisäpeliä tuuppasin menemään numerolla 6, nivunen otti vähän itseensä maanantaina, joten tehtävänä oli lähinnä välttää paloja, eikä niitä tainnut lyöntivuoroillani tullakaan.

Jälleen kerran onnistuttiin pelaamaan hyvin juokkueena, ja siihen tarvitaan 12 ukkoa, hyvä pelinjohto ja huolto. Pelinjohdosta piti huolta menestyksekkäästi ensimmäisen kerran tällä kaudella Arto Laakso, meillä alkaakin olla jo aikamoinen nippu näitä voittavia viuhkamiehiä.. 

Juoma & varustehuolto toimi jälleen loisteliaasti, kiitos siitä maailmanluokan huoltajallemme Sami Sontagille. Veikkaan ettei monellakaan joukkueella edes pari sarjaporrasta korkeammalla ole tämä puoli yhtä hyvällä mallilla.

Seuraava koitos on su 4.8. klo 17 kotikentällä Hämeensaaressa, kun vieraaksemme saapuu Espoon Pesis. Paukku lähtee otteluun ennakkosuosikkina, mutta Espoolla on varmasti oma sanansa sanottavana, haastajan asemassa kun voi pelata rennosti..

Golfmarathon Linnalla

Tiistaiaamu, klo 4:45, 8 hengen ryhmä on kerääntynyt Linna Golfin klubitalolle aamuhämärässä. Kyseessä on luonnollisesti Linnan historian ensimmäinen golfmarathon, eli nämä sankarit aikovat pelata 4 kierrosta golfia putkeen samana päivänä.

Matkaan lähdettiin 2hlö ryhmissä, jotta ensimmäiset kierrokset taittuisivat nopeasti. Pääsin matkaan klo 5:12 ja peli takelteli aamun sateessa pahemman kerran. Onneksi sentään putti kulki jotenkin, ja tulos säilyi lähes siedettävänä, 85 lyöntiä. 1. kierros pelattiinkin alle 3 tuntiin. 

Toiselle kierrokselle oli väliin jo ehtinyt aamun muita pelaajia, joten matka taittui hiukan verkkaisemmin, 3,5 tunnissa. Lämmittelykierroksen jälkeenkään lyönti ei alkanut löytymään, ja tuloksenteko muodostui hankalimmaksi tällä kaudella. Kosketuksia palloon kertyi jälleen 85 kappaletta. 

Seurasi lounastauko, reilu tunnin lepohetki kentällä kirjaimellisesti tunaamisesta. Sukat ja paidan muuten vaihdoin joka kierroksella, ja kierrätin 2 paria kenkiä vuorotellen. Tauolla kävin maittavan kanasalaatin nauttimisen lisäksi suihkussa ja klubin poreammeessa rentoutumassa.

3. kierros starttasi n klo 13:30, nyt pelasimme jo 3n ryhmässä, koska kentällä oli paljon muitakin ryhmiä. Onneksi peli eteni nopeasti, selvittiin jälleen alle 3,5 tunnissa takaisin. Laihaksi lohduksi jäi yksi eagle-putti ja päivän odotettu 1. birdie, tulos jälleen heikohko 82. Mies jaksoi fyysisesti kyllä pelata ihan hyvin pari päivää vaivanneesta flunssasta huolimatta. Henkisestä puolesta ei sitten puhuta...

Nopean kahvin ja sämpylän noudon jälkeen saman tien viimeisen kierroksen kimppuun n klo 17:55. Jännä homma ettei se siitä enää pelillisesti iloksi muuttunut, ehkä ihan viimeisillä väylillä joku lamppu onneksi syttyi pään päällä. Ja pääsin lopettamaan päivän 72.reiän birdieen, tuloksen jäädessä päivän aikana ehkäpä jo liiankin tutuksi tulleeseen tunaus-85:een.

Kisan parhaan tuloksen, 330 lyöntiä, pelasi Antti Kulju, joka muuten teki viimeisellä kierroksella uransa parhaan tuloksen, 78. Onnittelut kaimalle.! Itse pääsin pojottamaan viereen kakkospallille, lyöntejä kertyi päivän aikana 337 kpl. Kaikki mukana olleet olivat näemmä kokeneita golfareita, koska kaikki jaksoivat hyvin kiertää kaikki 4 kierrosta.

Matkaa kertyi Suunto Ambit2:n mukaan 36,5km, ja aikaa kului pelatessa n 13,5 tuntia. Nousumetrejä tuli 404 ja keskisyke oli 105. Syke olisi täysin terveenä ollut varmaan hiukan alhaisempi.

Mukava oli viettää päivän koko valoisa aika pelaten hyvässä seurassa, vaikkei peli nyt oikein kulkenutkaan. Mutta jäipähän parannettavaa seuraavalle vuodelle.!

Keksinä Hangossa

Abacus SS14 Tour jatkui tänään Hangossa ja Tammisaaressa. Kesän 2014-mallistomme tuntuu olevan kiinnostava, toivotaan että kelpaisi myös kuluttajille..