Linna Golf kauden päätös ja 2014 yhteenveto

Lauantaina pelattiin kauden päätöskilpailu Linna Golfissa. Pelimuodoksi Season Closing-kisaan oli valikoitunut Erado, jossa pelaaja saa neljä kertaa kierroksen aikana poistaa edellisen väylän tuloksensa (ilmoitettava ennen seuraavaa avauslyöntiä). Tällöin GameBook merkitsee ko väylän tulokseksi pelaajan par:n, eli pistebogeyta pelatessa 2 pistettä.

Kisan alkutaipaileella kärjessä mentiin todella kovaa, eikä muutama pelaaja tarvinnut juurikaan edes eradoita etuysin aikana, pysyen siltikin kärjen tuntumassa. Kuten niin usein, ratkaisut tapahtuvat kuitenkin viimeisillä väylillä. Näin kävi nytkin.

Lopulta voiton kirjasi itselleen lyönnin marginaalilla hyvän kauden muutenkin pelannut Antti Kulju. Toiseksi tuli Vesa Kainulainen ja kolmannen sijan vei Alpo Itäluoma.

Kuva: Anzel Oy

Kisan jälkeen saunottiin ja ruokailtiin klubilla. Ruokailun aikana saimme myös ihastella Kjell Paulin ja Anja Luomen ottamia upeita kuvia kauden varrelta, erityisesti Amatöörien joukkue-EM-kisoista.

Jälkiruuaksi jaettiin kauden palkinnot. Tässä vielä mitalikolmikot näistä vuoden pääkoitoksista:

Päätöskisa: 1. Antti Kulju, 2. Vesa Kainulainen, 3. Alpo Itäluoma

Shoot Out: 1. Antti Kulju, 2. Vesa Kainulainen, 3. Kjell Paul

Reikäpeli: 1. Antti Luukkanen, 2. Patrik Leino, 3. Mika Walkamo/Vesa Lehikoinen

Lyöntipeli, naiset: 1. Essi Hiltunen, 2. Anja Luomi, 3. Tatja Kivimäki

Lyöntipeli, miehet: 1. Antti Kulju, 2. Antti Luukkanen, 3. Petri Keskitalo

Voittopuheissa Antit Kulju ja Luukkanen, sekä Essi Hiltunen kiittivät kenttää, pelikavereita ja kenttähenkilökuntaa kukin tyylillään. Tiukkoja koitoksia kaikki nämäkin, ainoastaan naisten lyöntipeli ratkesi yli yhden lyönnin erolla seuraavaan.

Lopuksi klubin kapteeni Antti Luukkanen summasi kauden yhteen ja kiitti yhdessä toimistopäällikkö Ninni Nukarin kanssa jäseniä upeasta golfkaudesta 2014. Linna Golfin kenttä oli huippukunnossa alusta loppuun saakka.

Virallisen osuuden jälkeen käytiin keskustelua siitä, miten asioita voitaisiin tehdä vieläkin paremmin ja johdonmukaisemmin. Päätettiin perustaa työryhmä asioita pohtimaan, ja tähän työryhmään kuuluvat: Antti Luukkanen, Anja Luomi, Jorma Hägg, Vesa Kainulainen, Mikko Hiltunen, Vesa Valkamo, Maarit Hynönen, Antti Kulju ja Tapio Huotari.

Kapteeni Antti Luukkanen lupasi tehdä yhteenvedon keskustelusta, ja toimia ainakin aluksi ryhmän vetäjänä. Ryhmä kutsutaan koolle tarvittaessa.

Tässä vielä muutama kuva kauden varrelta, kuvat paria lukuunottamatta by Anzel Oy (Kjell Paul & Anja Luomi):

Suuri kiitos kaikille vielä tätäkin kautta.! On ollut ilo ja kunnia saada toimia tämän loistavan jäsenistön kapteenina kaudella 2014. Tehdään yhdessä kaudesta 2015 jälleen tätäkin vuotta loisteliaampi.

Tarina reikäpelifinaalista 20.9.

20.9. pelattiin Shoot Outin lisäksi Linna Golfin reikäpelimestaruudesta 2014, finaaliin olivat tiensä raivanneet Patrik Leino ja Antti Luukkanen.

Alkuun käytiin kannustamassa Shoot Out liikkeelle

Ottelun alkureiät voitettiin vuorotellen, ja ottelu oli 5 reiän jälkeen vielä tasan. Tämän jälkeen Patrik kiristi hiukan tahtia, voittaen peräkkäin reiät 6, 7 ja 8.

2.väylän sumuista aamunäkymää

Patrik taistelee 2. griinibunkkerissa

3.väylänkään griiniä ei tiipaikalta nähnyt ollenkaan

Siellä se 4. väylä jossain on

Väylällä 9 muuttuu ääni kellossa, kun Antti puolestaa ottaa reikävoiton, jatkaen samaa rataa väylillä 10 ja 11. Jälleen ollaan tasoissa, ja tuntuu ettei tämä ottelu tule ihan heti ratkeamaan.

Klubitalon kohdalla edelleen heikohko näkyvyys

Patrik tavoittelee griiniä 10.väylällä

Tämä finaalikamppailu paljastuu todelliseksi vuoristoradaksi molempien osalta, kun Patrik tekee birkun väylälle 12, ja vie perään myöskin väylät 13 ja 14. Tilanne jälleen 3up Patrikille, kun jäljellä on enää 4 väylää.

Molemmat pelaavat hiukan ailahtelevasti koko päivän, ja 15 väylällä Antti tekee puolestaan birdien, vieden tiukasti taistellen myöskin väylät 16 ja 17 heti perään. Antin kannalta jo lähes toivottomalta näyttävä tilanne on jälleen käännetty tasoihin, ja jäljellä on enää 18. väylä.

Shoot Out-kisaporukka on otettu kiinni jo 16.väylällä, tämä ryhmä osoittaa hienoa urheiluhenkeä jääden jännittämään ja kannustamaan reikäpelifinaalia 18. griinin viereen. On meillä vaan hieno porukka Linnalla.!

Molemmat tekevät hiukan eri reittejä bogeyn 18.väylälle, seurauksena uusinta. Yhteistuumin päätetään palata väylän 18 tiille. Patrik lyö avauksensa väyläbunkkeriin, ollen hiukan epäonninen jatkolyönnissään. Kun Antti puolestaan chippaa birdieyrityksensä griinin edestä n 40cm päähän reiästä, niin tämä riittää tänään 1. uusintareiän voittoon ja reikäpelimestaruuteen 2014.

"Tänään ei näemmä ollut vielä Patrikin vuoro, mutta mies on kehittynyt huimasti parilla viime kaudella. Pate tulee olemaan tiukka vastus myös ensi vuonna yhdelle jos toiselle, kun ratkotaan seuraavan kerran lyönti- ja reikäpelimestuuksia", ylistää Antti hyvin taistelutta vastustajaansa.

Kiitos kaikille osallistujille, toivotaan että ensi vuonna kehitys jatkuu samaan suuntaan ja saadaan jälleen uusi ennätys osanottajamäärässä tässäkin kilpailussa.

Patrik (vas.) ja Antti (kuva by Kjell Paul)

Melontaa Katumajärvellä

Liian vähälle on kaikkien muiden harrastusten keskellä jäänyt myös melonta, vaikka kotirannassa on kaksi kanoottia passissa odottamassa vesillepääsyä. Onneksi sentään pari kertaa on ehtinyt lähipäivinä lähtemään myös vesille, ohessa muutama otos viimeiseltä retkeltä.

Erittäin mukavaa touhua, ei voi kuin suositella tätäkin. Hyvää treeniä keskikeholle ja käsille, mielikin rauhoittuu samalla kuin itsestään..

KiipFitin maastojuoksutaistelu

Oli siitä jo aikaa kulunut, kun viimeksi tuli oltua juoksukilpailun lähtöviivalla. Edellinen kisa kun oli Anagan 45km vuoristomaraton Teneriffalla joulukuussa 2013. Kesällä aikaa on vienyt lähinnä golf ja pesäpallo, kestävyyspuolen kunto oli täysi mysteeri. Onneksi oli sentään terve, ja viimeisillä lenkeillä tossu oli liikkunut välillä ihan kivastikin.

  

Tiukassa tahdissa heti paukusta

Alku tuli hyvää tahtia, ja askel tuntui kohtuullisen kevyeltä. Reitillä on alussa n 300m asfalttia, jossa juoksun toki tuleekin rullata melko helposti. Katsoin Garminin mittaria, vauhti näytti olevan 3:45 min/km ja syke 185.! Tuli pelottava tunne, että tähänkö tämä jo kaatui, noilla sykkeillä ei maaliin saakka jaksaisi. Himmasin vauhtia hiukan, yrittäen saada sykettä putoamaan edes vähän.

 

Reilu 1km lähdöstä

 

Juoksu onneksi edelleen helpohkoa

Aina välillä kun on ottanut kevyemmin muutaman päivän, syke saattaa nousta helposti varsinkin kisatilanteessa. Luotin että asia on näin, koska vaikka syke oli jo 1. nousussa lähellä maksimia (1,7km kohdalla syke 190), en puuskuttanut vielä pahemmin. Reitillä on tiukat nousut 1,5km ja 2,5km kohdilla, nämä olin jo ennakkoon päättänyt yrittää nousta mahdollisimman kevyesti. Jos alun mäissä menee liikaa hapoille, tulisi loppu olemaan yhtä tuskaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja sain uudelleen kiinni tavoittelemastani n 4'30 min/km vauhdista nopeasti uudelleen.

 

Katse tiukasti eteenpäin

10,6km reitti mutkittelee pieniä metsäpolkuja ja kuntopolkua pitkin Turengin ja Kiipulan välisessä harjumaastossa, näitä polkuja on tullut juostua ja pyöräiltyä nuorempana erittäinkin paljon. 5km kohdalla tuli tunne, että ollaan lähellä pistosta, siinä kohdassa oli pakko jälleen hiukan hiljentää hetkeksi. Onneksi tämä tunne meni pian ohi, ja pääsin jatkamaan juoksua yrittäen taivaltaa mahdollisimman rennosti ja rullaavasti eteenpäin.

 

Reilu 8km takana, juoksu rullaa paremmin kuin odotin

8km jälkeen reitti käy lähellä maalialuetta, silloin tiesin että aika tulee olemaan reilusti alle varovasti asetetun tavoitteen (50 minuuttia). Ennalta olin miettinyt, että jos kaikki menee aivan nappiin, keskiarvona ehkä jopa alle 4'30 min/km vauhtia pystyisi vaativasta maastosta huolimatta juoksemaan (vastannee tasaisella hiukan yli 4min/km vauhtia).

Toki edessä oli edelleen vielä yksi raastava nousu, eikä näillä sykkeillä varmaankaan kaukana krampeista oltu. Tämänkin jaksoin vielä kiivetä hyvin, ja lopussa pystyin hivenen jopa lisäämään vauhtia, joskaan mistään hurjasta loppukiristä ei voinut puhua.

 

Marika naisten voittoon ajalla 44:52

 

Itse maaliin ajassa 46:08

Kyllähän siinä oli pakko hiukan tuulettaa, vaikkei toki miesten sarjan voitosta taistellutkaan. Voitin itseni tällä juoksulla kyllä mennen tullen, en mitenkään olisi voinut ennalta kuvitella näin kovaa loppuaikaa. Tiukilla mies oli matkan varrella kyllä, keskisyke oli 183 ja maksimit 190. Keskivauhti asettui lopulta arvoon 4'20 min/km.

 

Median "riepoteltavana" maaliin tulon jälkeen

Tätä juttua kirjoittaessa juoksusta on kulunut 2 vrk, ja pohkeet ovat edelleen arat. Uskallan siltikin suositella joka ikiselle ihmiselle itsensä haastamista. Hyvän urheilusuorituksen ja itsensä voittamisen jälkeinen hyvänolontunne on jotain sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea. Ja kannattaa 100% varmuudella.

 

Miesten tuloslistan kärkipäätä

 

Ja sama naisten puolelta

 

Hämeen Sanomat 7.9.2014

Tulokset kokonaisuudessan:

http://www.kiipfit.fi/?cat=68

Loppuun vielä iso kiitos päivän kannustus- ja kuvausjoukoille.!

Tavataan ensi vuonna lähtöviivalla.!

Kisapäivä, KiipFit ja Rapugolf

Kesä alkaa olla lopuillaan, mutta kisat eivät taukoa näin syksyn alkaessakaan. Tänään on vuorossa KiipFit:n 10,6km maastojuoksu ja suoraan päälle Rapugolf Linna Golfissa.

Kesä meni nopeasti, treenattua on tullut kohtuullisesti. Golf ja pesäpallo ovat ottaneet oman aikansa, joten kestävyysharjoittelua ei ole tullut tehtyä aivan mahdottomasti. Onneksi sentään miehen paino ja muut arvot ovat pysyneet hyvällä tasolla grillauskauden ohi.

Todella mielenkiintoista nähdä miten juoksu kulkee, liikoja ei voi odottaa. Jos 50 minuutin alitukseen pystyy Kiipulan vaativalla radalla, olen enemmän kuin tyytyväinen. Nousua ja pikkupolkua tuolla kauniilla & haastavalla reitillä nimittäin riittää..

 

http://kiipfit.fi/

Hauhon Triathlon 2014

Tänä vuonna Hauholla oli nostettu osallistujamäärää suuren kysynnän vuoksi, ja hiukan yli täyteenhän se taaskin tuli. Ja miksei tulisi, järjestelyt ovat huippuluokkaa, ja silti Hauholla on kuitenkin onnistuttu säilyttämään idyllisen kylätapahtuman tunnelma.

 

Järjestäjä Mikko Reitti hymyilee kilpaa auringon kanssa

Oma valmistautuminen jäi hiukan vajaaksi, kesäkuntoon on yritetty hankkiutua lähinnä grillaamalla. Onhan pyöräilyosuudella ylipaino sentään alamäissä ylivoimaa. No, on tässä pesäpalloa pelattu, ja jonkun verran lenkilläkin käyty. Viimeiset 2 viikkoa oli sentään yritetty hiukan enemmän harrastaa avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua, varsinkin uintiosuudelle mieli oli luottavaisempi kuin aiemmin. Muista osuuksista vallitsi melkoinen epätietoisuus, hyvänä päivänä voisi ehkä mennä hyvin, ja huonona sitten heikommin.

  

Miesten ja naisten kilpasarja ryhmittyy lähtöviivalle

 

Minuutti lähtöön

 

Lähtölupa saatu ja alkaa armoton polskiminen

 

Kärjessä mennään todella kovaa

 

Tässä kuvassa itse jossain keskivaiheilla

Uinti sujui alkuun sentään suhteellisen ok, ensimmäiselle poijulle saakka ei ollut pahempia ongelmia. Mutta sitten alkoi se sama räpellys kuin aiemmin. Kun vedessä on suuri joukko uimareita, vesi pärskyy ja muut uivat "liian lähellä". Oma reaktio tähän on melkoinen paniikki, eikä hengityksen rytmittäminen silloin enää onnistu. Sen verran sentään olin käynyt uimassa, että loppuun saakka pääsi vapaauinnilla tällä kertaa, tosin pää pinnan yläpuolella. Ja se ei ole kaunista katseltavaa, eikä kovinkaan hyvin eteenpäin vievää.

 

Uimarijoukko kiertämässä viimeistä poijua

 

Kärki päässyt kuivalle maalle

 

Ja reilun minuutin päästä allekirjoittanutkin

 

Varusteiden vaihto niin nopeasti kuin suinkin

 

Pyörän päälle ei saa nousta ennen vaihtoalueen loppua

Pyöräily oli jälleen kerran se osio, johon luotin eniten, joskaan ihan kauheasti tässäkään lajissa ei ole kilometrejä takana tälle kesälle. Parilla ekalla kilometrillä poljin vastatuuleen hiukan liian lujaa, ja koin jopa lievän pohjekrampin, mitä ei ole tullut pyöräillessä ikinä ennen vastaan. Tämä ei luonnollisesti luvannut hyvää varsinkin juoksuosuutta ajatellen.

Onneksi takaa tuli aikalailla sopivaa vauhtia ajava joukkio, jonka peesiin lyöttäydyin. Tässä vaiheessa huomasi, ettei kovinkaan moni polkija ole ajanut paljoa ryhmässä, koska vetovuoroa vaihdettiin erittäin harvoin ja vain muutaman kuskin kesken, mukana oli kuitenkin lähemmäs 10 polkijaa. Oman osuuteni vetohommista yritin tehdä, vaikkei jaloissa hyvältä tuntunutkaan. Muille kilpailijoille vinkiksi: koko ryhmä polkee huomattavasti lujempaa, kun vetovuoroa vaihdetaan, lyhyen oman vedon jälkeen voi siirtyä ryhmän viimeiseksi.

 

Kärjessä Miikka Osmo ja Lauri Siukola

 

Reilu 2min myöhemmin loppui omakin poljentaosuus

 

Pois pyörän päältä ja vaihtamaan lenkkareita jalkaan

 

Sitten maastojuoksuosuudelle

Takana ei ollut varmaan kuin 300m juoksua, kun oikea pohje alkoi oireilla kramppia. Samaan aikaan tunsin, ettei "pistoskaan" ole kaukana. Koko juoksumatka olikin melkoista veitsenterällä taiteilua, yritti mennä niin lujaa kuin kykeni, kuitenkin niin ettei pistos pahenisi eikä pohje kramppaisi kunnolla.

 

Kohden Hauhon kuntopolkua

Onnistuin keinottelussa sen verran hyvin, että viimeiseen mäkeen reilu 1km ennen maalia päätin vähän lisätä vauhtia. Tämä oli virhe. Pohje ei krampannut, mutta pistos paheni merkittävästi. Lopun alamäki olikin yhtä tuskaa, eikä luonnollisesti kauhean kovaa päässyt eteenpäin. Ja muutamakin juoksija pääsi kuittaamaan ohi viimeisellä kilometrillä.

 

Päivän voittaja Kai Söderdahl saapuu maalisuoralle

 

Vielä parisataa metriä

 

Ja vihdoin maalissa. Sijoitus lopulta 18.

Kisan taso on noussut merkittävästi näiden 3 vuoden aikana, kun olen itse ollut mukana. Kisan voittajan ja 9. sijan välillä oli vaivaiset 51 sekuntia. Miesten kilpasarjassa oli 36 osallistujaa, ja suhteellisen hyvän suorituksen sain kuntoon nähden aikaan, varsinkin näiden ongelmien kera.

Yhteensä kisassa oli lopulta 237 osallistujaa. Naisten sarjan voiton vei Henrika Parviainen, miesten kuntosarjan ykkönen oli 1. kertaa triathlonia kokeillut pyöräilijä Olli Miettinen ja naisten kuntosarjan voitti ylivoimaisesti Reetta Härkönen. Kaikki tulokset löytyvät kisajärjestäjän sivuilta:
http://www.oikeareitti.net/triathlon/

Tapahtumajärjestäjille annan täyden kympin, kaikki toimi todella hienosti, ja ilmassa oli suuren mutta idyllisen urheilujuhlan tuntua. Kannustustakin sai jälleen hienosti, kyllä se auttaa melkoisesti eteenpäin vaikkei olo paras mahdollinen olisikaan.

Kiitos jälleen kerran, ensi vuonna olen takuuvarmasti mukana viivalla jälleen. Suosittelen tapahtumaa kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kokeilla triathlonia. Matkat eivät ole liian pitkiä, niistä suoriutuu varmasti, vaikka sitten uimalla koiraa ja polkemalla mummonpyörää jos ei muuta satu nurkista löytymään. Ja takuulla saa kipinän yrittää seuraavana vuonna hiukan parantaa..

 

Taisto on tauonnut myös vaihtoalueella