Sarjahiihto 15.1.

Tämä petollinen kurkkukipu ei ota hellittääkseen, liekö sitten jotain influenssa-aallon juttuja, jatkunut jo toista viikkoa. Mutta sarjahiihtoihin lähdettiin mukaan silti, ei osaa poiskaan näemmä olla kun on alkuun päässyt. Fiilis oli viime viikon tapaan nostalginen, tällä kertaa lähteä kisaamaan leikkimielellä Sarastuksen Majalle Turengissa ja perinteisellä tyylillä.

Ensimmäinen ongelma tuli jo matkalla kisapaikalle, nimittäin se, etten löytänyt paikan osoitetietoja netistä. Olin joskus ehkä 15-vuotiaana majalla viimeksi hiihtäen käynyt, joten lähelle osasin hyvin. Mutta tiesin että maja on keskellä metsää, eikä sinne näemmä edelleenkään ole mitään opasteita. Kisajärjestäjä oli laittanut Turengista Lammille menevän tien varteen, n 3km päähän Turengista, ulkotulen palamaan risteykseen, siitä veikkasin että ehkä tuo pimeä metsätie on oikea. Ja olihan se. Haiskahti kuitenkin hiukan siltä, että järjestävän seuran jäsenistö harrastaa ainakin jossain määrin myös suunnistusta..

Paikalla oli pääasiassa juniorisarjojen kiitäjiä, mutta muutama meitä aikuisten sarjalaisiakin paikalle oli vaivautunut, siis muutenkin kuin huoltamaan jälkikasvua. Itse kisasta en paljoa odottanut, lähdin kokeilemaan miltä keuhkot ja putket tuntuvat, eikä se happi kulkenut alussakaan hyvin. Passailin sitten pitkin 6,5km lenkkiä, jotten aikaansaisi hirmu pahaa tulehdustilaa keuhkoihin, tietäen että Mr Kuisma menee edellä huomattavasti kovempaa. Suksi tuntui ihan hyvältä, joskaan ei kovin herkästi luistavalta. Maaliin hiihtelin tuntemukseltaan ns VK-vauhtia ja tappiota tuli varmaan reilu 1,5 minuuttia.

Jotain päivän kisasta kertonee se, ettei lihaksistoon päässyt kertymään maitohappoa käytännössä ollenkaan. Tekosyitä, tiedän. Tappiota olisi tullut varmasti vaikka olisin ollut täysin tervekin. Uskon ja toivon että kauden aikana pääsee kokemaan myös sen, miltä tuntuu suksia maitohappojen ehdoilla, hengensaannin sijaan. Kuitenkin syksyn kovissa mäkiharjoituksissa on saanut kropan niin hapoille, ettei etenemisestä ole tullut sen(kään) puolesta enää mitään.

Mittari näytti tänään -8, kosteus vain n 80%. Pohjassa oli luistona suht kova HF pala (korkeafluorinen parafiini), pitona alla 0 - -2 ja päällä -3 - -8 purkki. Ihan hyvä setti, joskaan ei varmasti lähelläkään optimia. Mutta tämä "kisavoitelu" tehtiinkin ennen lähtöä n 10 minuutissa, kun taas arvoin siihen saakka, että uskaltaako lähteä kisaamaan vai ei, tulenko enempi kipeäksi kotisohvalla vai metsässä hiihdellen.

Alla vähän kuvaa reitistä, tarkkasilmäiset löytänevät kartasta myös lähtöpisteen, jos haluaa paikalle löytää esim seuraavaan täällä olevaan sarjahiihtoon 5.3.2013. Reitti sisälsi 4,5km + 1,5km + 0,5km lenkit, viimeisen näistä ollen valaistu vain soihduilla..!

Tunnelmaa riitti siis tälläkin kertaa vaikka muille jakaa. Näitä on vaikea kuvailla, ne pitää kokea. Joten kaikki mukaan rohkeasti, täällä saa mitata itseään ihan omaan tahtiin, eikä lysti maksa mitään. Kaupan päälle saa vielä kisamehun, kuten perinteisiin kuuluu.

Linkki sarjahiihtojen sivuille

Reitti ei sisällä ylisuuria nousuja, joskin muutama niistä jyrkkyydellään mittaa perinteisen hiihtotekniikkaa mukavasti.