Tunne kropassa oli ollut hyvä, tuntuu että terveenäolo ja tehotreenit ovat saaneet nostettua miehen aivan uudelle tasolle, henkisesti ja fyysisesti. Mielenkiinnolla siis lähdin kokeilemaan, miten ukko jaksaa hiihtää lumisateesta hiukan pehmenneellä baanalla.
Alku tuli hienosti ja yritin hiihtää rennosti, mikä oli tuossa kelissä haastavaa. Suksi tuntui sinänsä toimivan ihan hyvin, joskaan vertailukohtaa en lenkin aikana saanut keneenkään muuhun. Toisella kierroksella sain jalat hapoille.! Harvoin siitä asiasta on näin onnessaan. Eli vihdoin pääsin tekemään suorituksen lihaksiston jaksamisen ehdoilla, hapen kulkemisen sijaan.
Varsinkin maksimaalisen suorituksen jälkeen on erittäin mielenkiintoista selata tarkkaa tilastodataa. Vaikka tunnetila oli aivan toinen, kierrosaikani ei tippunut toisella 3km lenkillä kuin 15 sekuntia. EPOC-käyrä (käytännössä maitohapon kertymä lihaksistossa) nousee melko kivasti tuossa suorituksen aikana. Tilastoista selviää myös Kiipulan 3km reitin vaativuus: nousua kertyy 75m, eli koko matkalla 150 metriä, mitä pidän melko miehekkäänä määränä.
On myöskin melko mielenkiintoista verrata mittarin antamia käyriä ylihuomiseen Jämi 42km hiihtoon. Luulisi että maitohapon kertymät ovat ainakin ihan tapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti