Pitopohjat testissä

Pitopohjien testaus jatkuu, tällä kertaa ei renkaiden, vaan suksien merkeissä.

Alunperin testauksen kohde piti olla vain yksi suksipari: Atomic Skintec, perinteisen suksi jossa on vaihdettava pitopohjamoduli. Pitoa ei näihin tarvitse lisätä, mutta luistoalue on kuten normaalissakin suksessa. Luistoksi laitoin violetin LF-palan, kuten vertailukohteena toimivaan normaaliinkin perinteisen sukseen. Pidoksi voitelin tähän vertailusukseen alle +-0 ja päälle 0 - -2 kelialueen purkkipidon.

Yhteensattumien summana pääsin samana päivän testaamaan myös toisen valmistajan (kilpailija 1) kahta eri versiota pitopohjasuksesta. Joten tästä testipäivästä tuli kattavampi kuin uskoinkaan.

Keli oli haastava, ilma -3 ja latu liipalla (osittain jäinen). Ennakkoasenteeni entisenä kilpahiihtäjänä oli, ettei näistä pitopohjasuksista ole mihinkään. "Ehkä joku voi säkällä toimia joissain olosuhteissa".

- Alkuun testasin "kilpailija 1":n tuotteet, joista toisen piti olla minulle sopiva ja toisen hiukan liian löysä, että ainakin se pitäisi ladulla. Tässä kohtaa ennakkoasenteeni voimistui, jäisellä ladulla ylämäkiin hiihto oli täysin käsien varassa roikkumista, eli pitoa ei löytynyt juuri lainkaan, edes löysemmästä suksesta. Eli tämä pitopohja ei vain toimi jäisellä ladulla. Piste. En halua haukkua mitään merkkiä, tämäkin pohja voi vallan hyvin toimia toisissa olosuhteissa, joten jätän ko suksimerkin kertomatta.

- Sitten alle oma vanha purkkipitosuksi: pito oli hiukan herkällä, mutta laiskana miehenä en jaksanu tänään lisäillä pitoa, vaikka purkit mukana olikin. Keliin olisi ehkä parhaiten soveltunut liisteri, jos ihan seinäpitoa olisi halunnut.

- Viimeiseksi säästin varsinaisen testikohteen: Atomic Skintecit. Normaalin purkkisuksen jälkeen nämä tuntuivat alkuun aivan hivenen raskaammilta, päättelin sen johtuvan rakenteesta, johonkinhan ne modulit on kiinnitettävä. Mutta ylämäkeen suksi piti jäiselläkin ladulla, suureksi yllätyksekseni, jopa paremmin kuin purkkisukseni. Suksen jäykkyys oli varmaankin minulle melko optimaalinen, koska luistotestissäkään suksi ei hävinnyt purkkisukselle merkittävästi.

Summa summarum: Tämän suppean, ja vain yhden päivän testin perusteella löysin pitopohjateknologian, jota voin varsinkin kuntoilijoille suositella surutta. Tässä kohtaa siis joudun syömään sanani, koska aiemmin en ole yhdenkään pitopohjan toimivuuteen uskonut pätkääkään, varsinkaan näin haastavassa kelissä. Miten suksi sitten toimii uudella lumella jne, jää nähtäväksi.

Kilpaladulle kylläkin edelleen valitsisin purkkisuksen, hivenen paremman luiston ja kevyemmän rakenteen johdosta. Suksitestien jälkeen päivän epistolana oli 21km VK/MK tehoharjoitus, joista ensimmäisen 9km lenkin hiihdin purkkisuksella ja toisen Skintec:llä. Yritin hiihtää samaa vauhtia, rennosti mutta melko lujaa. Molempien lenkkien kesto oli tasan 30 minuuttia, joten ainakaan merkittävää eroa ei suksella tullut. Keskisyke oli 162 ja maksimi 180.

Päälle siis hiihdin vielä 3km purkkisuksella, jotta sain vertailun kovemmassa vauhdissa toisinkin päin, ja jotta harjoitus, puolimarathonin mittaisena, toimisi loogisena valmistavana harjoitteena Jämi 42km kisaan, joka suksitaan 16.2. Happi kulki hyvin, tammikuun ongelmien jälkeen se oli itselleni päivän paras uutinen. Pitopohjasuksen toimivuus tuli listalla hyvänä kakkosena.