Näkymää Hotelli Rantakallan terassilta
Mutta kello oli jo paljon, joten äkkiä lenkkarit jalkaan, jotta ehtisi saamaan vielä ruokaa hotellin ravintolasta. Iltalenkille oli vain aivan pakko päästä (Jämi 21 run alkaa myös olla jo lähellä). Sellainen 9 km lenkki avg 5´30 min/km, joka oli reipas tahti, koska osin reitti kulki löysässä hiekassa. Saunan ja ruokailun jälkeen uni maittoi, olihan jälleen pitkä päivä takana.
Iltalenkin tylsää maisemaa
Herätyskello soitti 5:45, saattoihan siinä pari ärräpäätäkin päästä. Mutta kun aukaisi verhot, pienikin aamumurjotus poistui nopeasti. Lenkkarit jalkaan ja aamulenkille. Biitsiä tällä kertaa toiseen suuntaan, kevyt 5km lenkki ennen aamupalaa.
Kalajoen hiekat klo 6:25 aamuauringossa
Sitten hyvä aamupala naamariin, check-out ja suunnaksi Kalajoki Golf (johon matkaa oli vain vähän reippaampi kivenheitto). Caddiemaster oli vielä kiinni, joten ei kun kentälle. Muodollisuudet ehtisi hoitaa myöhemminkin. Kenttä oli myöskin erinomaisen positiivinen tuttavuus. Hiekkapohjainen kangasmaasto, jossa on oltava tarkkana avauksien kanssa. Griinit olivat sitten jo suuremmat, ja varsin vastaanottavaiset, joskin myös mestiksien alla jyrätyt ja nopeaksi viritetyt. Kokonaisuus vieläpä erinomaisessa kunnossa.
Kalajoen pelimaisemaa
Etuysillä löin kolme huonoa avausta, niistä välittömästi bogey korttiin. Ja kun birkut eivät uponneet, niin tulos +3. Toki mukavaa ettei mitään suurempia sähellyksiä tullut, taipumuksena kun on joskus sellaisiakin taikoja esittää..
Takaysille jälleen pääsi rytmiin hiukan paremmin kiinni, avaukset pysyivät koko ajan kehissä. Parista huonommasta lähipeliväylästä bogit ja parista paremmasta birkut. Even par. Kokonaistulos +3, 76 (kentän par 73). Tyytyväinen sai jälleen olla esityksiinsä vieraalla kentällä.
Ei niin pitkä, mutta todella kapea..
Lounaan jälkeen kello näytti vasta 11, siitä sitten töiden parin. Ja vaateshown jälkeen kotimatkalle. Mukava reissu kaikenkaikkiaan, mutta päivät ovat niin pitkiä, että virta oli kotona aivan loppu. 11 tunnin yöunet paikkasivat univajetta kummasti.
Nyt suunta Linnalle, ja omiin mestaruuskilpailuihin. Kuka vie.? Soikkeli, Kivimäki, Hiltunen, Keskitalo..? Siinä kenties ennakkosuosikit. Sitten on näitä mustia hevosia, joihin allekirjoittanut lukeutuu. Hyvänä päivänä sitä pystyy pelaamaan hyvin, ja huonona sitten jotain muuta. Ero tässä hommassa on hiuksenhieno, ja juuri se tekee golfista niin mielenkiintoisen pelin.
Lyönti ja pelisuunnitelma kerrallaan, mitään muuta ei voi tehdä. Tekee hyvän suunnitelman, joka omien taitojensa rajoissa on vielä mahdollista normisuorituksella toteuttaa ja yrittää toteuttaa sen mahdollisimman hyvin. Sitten voi vain nöyränä ottaa vastaan lopputuloksen ja mennä pallolle, missä ikinä se onkaan, metsässä, väylällä tai reiässä. Sitten uusi suunnitelma teon alle. Lopussa kirjoitetaan korttiin joku luku, joka toivottavasti olisi maksimissaan 72.!
Ainakin yritys on kova, muusta ei vielä tässä vaiheessa tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti