perjantai 15. joulukuuta 2017

Liikkuva Suomi - palvelu avattu!

Olemme ahkeroineet kesän ja syksyn aikana, ja viimein joulukuun alusta saimme Liikkuva Suomi - palvelun auki. Palvelussa yhdistyy yritysten henkilöstön ja yksilöiden liikunta, ravinto & lepo, sekä huippuasiantuntijat ja huippu-urheilun tukeminen.

Pääset valitsemaan tiimin maailman huipulta, johon liityt mukaan. Tsemppareina omissa tiimeissään ovat mm Krista Pärmäkoski, Kalle Rovanperä, Mari Laukkanen, Rami Hietaniemi ja Eero Hirvonen. Unen puolelta valmennustiimissä on Henri Tuomilehto Oivaunesta ja ravinnon ohjelmista vastaa Patrik Borg.

Palvelu käyttää helppokäyttöistä, sosiaalista ja monipuolista HeiaHeia-alustaa, myös aktiivisuuslaitteet saadaan mukaan automaattisella tietojen latauksella. Palvelusta löydät yli 100 ohje- & treenivideota. Esim juoksuohjelmasta löytyy 3 eri tasoa, ja se on tarkkaan mietitty kestävyysvalmentajan kanssa.

Käy tsekkaamassa Liikkuva Suomi - sivusto ja lähde mukaan!

Krista Pärmäkoski laittoi Andy punnertamaan lentokentällä 30.11. ennen lähtöään Lillehammeriin.

Eero Hirvonen liittyi mukaan Liikkuva Suomi - tiimiin 11.12. Eero puolestaan oli matkalla Ramsaun suuntaan.


tiistai 29. elokuuta 2017

Testissä Trek Powerfly 7 2018

Kiitos Parolan Pyörähuolto ja Antti Munnukka, kun sain sattumien summana testiajoon Trek Powerfly 7:n 2018-version. Parikin kertaa olen sähkömaastopyörää testannut, mutta "testikokemukset" on rajoittuneet parin minuutin mittaisiksi, jossa toki ehtii myöskin tulla hymy jo huulille.

Nyt kun takana on 3 lenkkiä, joista pari lyhyitä n tunnin raapaisuja ja yksi 2,5 tuntinen, niin pakko sanoa, ettei maastossa ajo ainakaan yhtä hauskaa ole koskaan aiemmin ollut. Sähköavusteinen pyörä ei siis liiku itsestään, mutta siinä on 5 eri avustustasoa: Off - Eco - Tour - Sport ja Turbo.

Ihan sama minkämoinen mäki tulee vastaan, niin varsinkin kolmella tehokkaimmalla asetuksella pääsee mukavaa vauhtia ylös. Ja hiki tulee myös, ei tää mitään "mopolla ajoa" todellakaan ole, ajatus termeistä sähköpyörä / sähköavusteinen pyörä johtaa helposti harhaan.

Sitten kun vauhti nousee yli 25 km/h, niin avustus loppuu. Tämän jälkeen akuston ja moottorin myötä raskastekoinen pyörä ei liikukaan kevyesti. Mutta harva ajaa maastopyörällä ylipäätään tuon kovempaa, joten tämäkään ei suureksi ongelmaksi koidu. Lisäteho takaa sen, että keskinopeus on varmuudella suurempi kuin ilman avustusta, ainakin jos reitillä on vähääkään mäkiä.

Erittäin hieno kokemus, ja suosittelen tilaisuuden tullen muillekin testaamaan vastaavia pyöriä. Tämä on sarjassamme "et voi tietää ennenkuin kokeilet"-juttuja. Hauskaa touhua ja kun akku kestää kovimmillakin tehoilla n 4h lenkin niin tulee helposti ajettua pidempään kuin normaalisti.

Trek Powerfly 7 2018 Aulangolla

torstai 4. elokuuta 2016

Letkeä Hauhon Jokamiestriathlon

Eilenillalla lähdettiin viidettä kertaa putkeen triathlon-kamat mukana Hauhon suuntaan. Tällä kertaa oma fiilis oli hieman erilainen, koska edessä oli 1. kerta huoltajan roolissa. Ja perheemme kisaaja oli viime hetkeen venytetyllä päätöksellä päättänyt lähteä selättämään pelkoansa porukassa uimisen suhteen, Marikalla oli siis edessään 1. startti triathlonissa, vaikka vielä pari viikkoa tapahtumaa ennen hän ei olisi ikimaailmassa voinut kuvitella selviytyvänsä uintiosuudesta kun pärskijöitä riittää edessä ja takana. Vaikkei itsellä siis ollut kisapäivä, niin jännitystä oli ilmassa varmasti tätäkin enemmän.

Hauhon kisakeskus valmiina

Hauholla oli mukana tänäkin vuonna hyvä määrä kisaajia, n 250hlöä, jotka oli jaettu 4 lähtöryhmään. Näistä viimeisenä, 6 minuuttia kärkiryhmän jälkeen, starttasi naisten kuntosarja, johon Marika siis oli ilmoittautunut, mukana 60 kisaajaa tässäkin lähdössä. Kyllähän siellä lähtöpaikan suunnalla näkyi jännittyneitä ilmeitä vähän yhden jos toisenkin kasvoilla, melkein kaikilla kyseessä oli 1. kerta tämän lajin lähtöviivalla. Vaikka uintiosuus on matkassa mitattuna lyhyt, niin kahden 90-asteen käännöksen vuoksi sähinää ja pärskettä tässä ihmispesukoneessa tunnetusti riittää.

Jämäkät järkkärit pitää kisaajat ojennuksessa

Naisten kuntosarjassa ei pahemmin vaparia käytetty

Kisaajalta kysyttäessä tämä 200m "pätkä" tuntui ikuisuudelta, mutta hienostihan se meni. Kun ei edes yrittänyt lähteä kärkeen sähläämään, vaan ui pää pinnalla rintauintia muiden mukana joukon keskivaiheilla. Takana oli peräti 2 pulahdusta Katumajärvessä tänä kesänä, joten liiasta harjoittelusta ei pääse syyllistämään. Vedestä noustessa kasvoilla loisti helpottunut hymynkare, joskin edessä oli tiukka 10km pyöräosuus. Uinnin jälkeen sijoitus oli 20.

Pahimmat pelot on voitettu, uinti ohi

Varusteiden vaihtoa ei myöskään ollut harjoiteltu, sekin on oma suorituksensa (1 vaihtopaikalla kisaajat käyttivät 1-5 minuuttia), mutta kuntosarjassa vaihtoaika taisi olla kärkipäätä kuitenkin. Eikun pyörän selkään ja kampea kääntämään sen mitä reisistä irtoaa. Nopeimmat pyöräilijät olivat jo edellä, joten peesiapua ei Marikalle ollut tarjolla käytännössä ollenkaan. Kampi ei kuulemma pyörinyt ihan parhaalla tuntemuksella, keskinopeus kohosi silti yli 30km/h tasolle, pyöräilyajan ollessa sarjan 3. nopeinta. Kilpasarjassa toki mentiin paljonkin kovempaa, mutta eipä täällä oltu kuin itseään voittamassa. Pyöräilyn jälkeen sijoitus oli kohonnut 7:ksi, joskin sarjan kärkeen oli matkaa 2 minuuttia.

Pyöräilyosuutta jäljellä n 50 metriä

Juoksu on Marikan vahvuus, vaikkei tässäkään lajissa harjoittelu "ihan optimaalisinta" ole ollut viime aikoina. Tähän on erittäin ymmärrettävä syykin, kun kotonamme jaloissa pyörii 4kk ikäinen tyttövauva. Alkuun tuntemus oli ollut jaloissa hiukan omituinen pyöräilyn päälle, tätä oli peräti kertaalleen kokeiltu edellisenä viikonloppuna. Mutta hyvinhän tuo juoksu sujui näemmä vanhasta muististakin, vauhdin ollessa omassa sarjassa ylivoimaista (3km taittui aikaan 10:46, kaikki naisten sarjat huomioiden vain kaksi muuta (kilpasarjalaista) alitti 12min).

Vauhdikkaasti liikkeelle

Ohituskaistaa koko matka vielä vauhdikkaammin maaliin

Ja kuinka ollakaan, Marikan suureksi hämmästykseksi maalissa odotti kuntosarjan ykköskoroke. Päällimmäisenä tuntumuksena oli kuitenkin vain itsensä ja omien pelkojensa voittaminen, ja hymy oli kyllä erittäin herkässä maaliin päästyä. Eli vaikka varmasti montaa muutakin epäilyttää osallistua, ja monille juurikin tuon pelätyn uinnin vuoksi, niin mukaan kannattaa lähteä rohkeasti ilman mitään ennakkoluuloja! Kokemus oli kuulemma hurjan hieno, eikä varmaankaan jää viimeiseksi kosketukseksi lajin pariin Marikallakaan.

Kisa ohi, nyt voi hymyillä!

Meidän perheessä taidetaan siis käydä entistä tiukempaa taistoa kisaajan ja huoltajan / lastenhoitajan paikoista tulevaisuudessa. Melkoisen positiivinen ongelma sinänsä. Loppuun jälleen kiitos järjestäjille, Mikon (ja Terhin) johdolla Hauholla oli jälleen erinomaisen rentohenkinen kylätriathlon-tapahtuma. Tänne tulee mieluusti joka vuosi uudelleen!

Oman seuran värit hyvin edustettuna Hauholla

N Kuntosarjan tulokset, linkistä tarkemmin:


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Linna Golfin kausi avattu

Lauantaina 7.5. n klo 11:11 lennähti ilmoille kauden virallinen avauslyönti, ja samalla kenttä palveluineen avattiin golfkansalle. Ennen avauslyöntiä pidettiin jo perinteiset pienimuotoiset talkoot. Keittolounaan yhteydessä käytiin läpi kentän & yhtiön kuulumiset toimitusjohtaja Keskitalon toimesta, sekä tulevan kesän tapahtumia kapteeni Luukkasen kertomana.

Kapteeni Antti Luukkanen tutussa roolissa kautta avaamassa
Kuvat: Kjell Paul, Anzel Oy, anzel.fi

Varsinaiseen avauslyöntiin kapteeni laittoi itselleen hieman ylimääräisiä paineita, päättäen suorittaa lyönnin "Happy Gilmore"-tyyliillä ristiaskelvauhdista. Jäsenistön ja erityisesti itse kapteenin suureksi kummastukseksi lyönti osui vauhdista huolimatta keskelle lapaa, päätyen kauniilla fade-kierteellä keskelle väylää n 220m päähän avauspaikasta. Alempana kuvasarja kauden avaavasta vedosta.

Avauslyönnin jälkeen lähdettiin pelaamaan rennolla mielellä hämmentävän hienoon +22 asteen keliin. Myös kentän kunto jaksoi jälleen kerran hämmentää, ollessaan varsinkin vuodenaikaan nähden huiman hyvä. Päivän päätteeksi palkittiin parhaat suoritukset sekä tasoituksettoman lyöntimäärän, että tasoituksellisen pistebogeyn perusteella. Näihin perustuen lahjakortit päätyivät Niklas Katilan, Toivo Pönnin ja Ari Prittisen käsiin.

Kaikki herrat saalistivat heti kauden alkuun "kohtuulliset" 36 bogipinnaa. Niklas suoriutui päivästä vähimmillä kosketuksilla palloon, joita kertyi 77 kappaletta. Onnea voittajille!

Kauden ykkösflaitissa on kivaa (vas. Niklas, Andy, Juha, Vellu)



Muistakaa ilmoittautua reikäpeleihin ja laittaa muutkin tapahtumat kalentereihinne.








Näin aukesi Linna Golfin kausi 2016. Kuvasarjan myötä mukavaa golfkesää kaikille!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

KiipFIT 2015

Tulipa juostua maastopuolimarathonikin muutaman tunnin varoitusajalla. Video tapahtumasta kertoo enemmän kuin sanat, joten jätetään tarinointi vähemmälle.

KiipFIT 21,1km maastopuolimarathon 2015

tiistai 25. elokuuta 2015

Juttu Finntriathlon Tahkosta TCC:n sivuilta

"Viisi uutta täysmatkan triathlonistia Tahkolta: kovempaa kuin umpihanki-Finlandia, luonnehtii Antti Luukkanen.
Ville KiviniemiAntti LuukkanenJenni MattilaEveliina Roivainen ja Petri Virjo läpäisivät Tahkolla ensimmäisen täysmatkan triathloninsa. Kaikki ovat aikuisiällä lajin pariin löytäneitä triathlonisteja, joille Ironman-mitali on ollut ainakin yksi lisämotiivi harjoitteluun."
"Teräsmies Antti Luukkanen"

"Monipuolisin urheilutausta on Antti Luukkasella, joka taas triathlonistina asetti poijun itselleen kauimmas ajatellen sitä, että hänen pisin triathloninsa ennen Tahkoa oli Vanajanlinnan sprintti.
- Taustaa ei ole mistään triathlonin osalajista. Nuorempana harrastin kilpahiihtoa ja pesäpalloa olen pelannut neljä kautta ykkössarjassa sekä Hämeenlinnassa vielä pari kautta Suomi-sarjaa Paukussa.
Nykyään Luukkanen on aktiivigolfari, joka kuvailee muuta kestävyysliikuntaansa kuntoiluksi. Siihen on mahtunut muun muassa hiihtoa, maastopyöräilyä ja juoksua sekä satunnaisia Jokamiestriatlon-startteja mutta myös erilaisia ultrasuorituksia. Hän halusi aikaisempien kokemustensa lisäksi vielä Ironmanin.
- Idea täysmatkasta lähti siitä, että kun olin jo pitkän matkan hiihtoja ja vuoristomaratoneja suorittanut niin mietin, mikä olisi sellainen juttu mitä joka jätkä ei ole tehnyt. Muutaman vuoden ajan tämä oli mielessä, vielä kerran halusin omia rajoja koittaa ja Tahkolle ilmoittauduin viime joulukuussa, kertoo Luukkanen."

tiistai 18. elokuuta 2015

Teräsmiehen titteliä metsästämässä Tahkolla

Herätyskello soi 5:45 lauantaina 15.8.2015 Tahkolla. Kauan odottamani päivä oli koittanut, jännittyneissä tunnelmissa aamupalan tekoon. Olo oli muutoin loistava, tankkaus taisi mennä vähän överiksi, koska fiilis oli edelleen turhan pöhöttynyt. Mutta sille ei enää mitään voinut, joten päätin olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. Todella moni asia oli mennyt hyvin, koska mies oli terve, lihaksisto tuntui hyvältä & levänneeltä ja valmistelut oli muutenkin kunnossa kisaa varten.

Edessä oli elämän pisin uinti- ja pyörälenkki, eikä maratonejakaan ole alla kuin yksi. Triathlon-kokemukset rajoittuivat sprinttimatkoihin, yhtään edes perusmatkan kisaa ei ollut alla. Lisäksi ortopedin treenikiellon vuoksi juoksua oli alla vain reilut 100km koko vuonna. Mutta mitä sitten, miksi pitäisi mennä jonkun kaavan mukaan, miksi ei voisi tulla suoraan täyden matkan viivalle?

Odottava tunnelma ennen lähtöä

Klo 6:45 kamat kantoon ja pyörällä vaihtopaikkaa kohden, huima huolto-, kannustus- ja kuvausjoukkoni saapuisi lähtöpaikalle hetken päästä perässä. Marika & Aki näyttelivät suurta roolia kisassa ja sen valmisteluissa, toki Akin puolesta harmitti viime viikoilla tullut kyynerpäävamma, joka esti osallistumisen itse kisaan kuukausien treenaamisen jälkeen. Mahtavaa, että uintivalmentajani kuitenkin lähti tsemppaamaan ja huoltamaan tästä huolimatta.

Uinnin startti tapahtunut

Uintiverryttelyssä ei tuntunut erityisen hyvältä, suora pohjoistuuli puhalsi Syvärin teräväharjaiset aallot Tahkonlahdelle, muodostaen ei-niin-optimaaliset olosuhteet uintiin. "Rennosti vaan, kyllä se menee veto kerrallaan", oli teesinä. Lähtömerkki törähti ilmoille 8:00, ja lähdin noin 250-päisen joukon loppupäässä liikkeelle, jotta saisin uida omaa tahtia varsinkin alun. Mutta mutta, uinnista ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Jännitys, adrenaliini, aallot, veden hörppiminen, paniikki.

Video: uinnin lähtö

Olo oli aivan toivoton, todella masentava ajatus, että kuukausien treenien & psyykkaamisen jälkeen mietin 200m uinnin jälkeen, että missä niitä pelastusveneitä tai laitureita oikein on. "Ei hitto, en mä tähän voi keskeyttää!" Koitin rauhoittua, uin hiljaksiin rintaa muutaman vedon ja yritin siitä sitten veto kerrallaan saada vaparin rytmistä kiinni. Oli se todella hankalaa edelleen. Ihan viimeiseksi en ollut vieläkään jäänyt, se toki lohdutti edes vähäsen. Tähyilin kaukana horisontissa siintävää kääntöpoijua aallokossa, tuntui jotenkin ihan mahdottomalta päästä sinne saakka edes ekalla rundilla.

Uinti lähti onneksi sujumaan

Kauan se ensimmäinen n 750m suora kestikin, mutta uinti onneksi lähti sujumaan koko ajan paremmin. Tuli suunnaton helpotus ja voittajafiilis yhtä aikaa käännöksen viimein tullessa eteen, "kyllä mä tän perkules sittenkin klaaraan!". Myötäaalloissakin uinti tuntui aluksi hassulta, mutta olo lihaksistossa oli hyvä ja rento koko ajan.

Video: uinnin puolimatka

Uinnin loppusuoralla

Toisen kierroksen uinkin sitten kykyihini nähden loistavasti, ja ohittelin kanssakisaajia melkoisen määrän. Varsinaista väsymystä ei tullut vaikka kiristin tahtia huomattavasti loppua kohden. Uinnin aika oli alkusähläykseen nähden hyvä: 1h 19min.

Video: uinnista nousu horjuen

Video: Aki Pajunojan kuulutus uintiajasta

Katohan, vielä on noin monta täysmatkalaisen pyörää telineessä

Pyöräkamat päälle kaikessa rauhassa ja 180km pyörittelyosuudelle Varpaisjärveä kohden. Osuus ajettiin 4. lenkkinä, ja nousumetrejä kertyi melkoisen mukavasti. Reitti oli silti mielestäni miellyttävän ajettava, kummut ja mutkat rytmittivät menoa mukavasti. Sykkeet olivat taivaissa alussa, varmaan adrenaliini virtasi edelleen riittävissä määrin.

Pyöräosuudella

Keskisyke taisi olla ekan 8km jälkeen 165, tosin tämä pätkä oli melkein kokonaan nousua. Koko loppumatkan keskityinkin vain tuijottamaan sykettä, yrittäen saada laskettua keskisykkeenkin 145 tuntumaan, samalla toki rennosti pyöritellen.

Pyöräilyn eka kierros takana

Ruoka ja juoma imeytyi kohtuudella, vaikkei olo vatsassa ihan paras ollutkaan. Pientä "pallomahaefektiä", mistä on vain kuullut juttuja arvokisaajien kootuissa selityksissä. Kokemuksen kautta nämäkin hommat varmasti menisi paremmin, nyt moni tekijä oli kisankin aikana sattumien summaa. Juoma meinasi tulla läpi, tyhjennystaukoja joutui koko kisan aikana pitämään neljään otteeseen. Ja silti join vähemmän kuin olin suunnitellut.

Toinen kierros alkaa olla takana

Video: pyöräilyn toisen kierroksen lopussa

Toisella pyöräilykierroksella löysin sopivan letkan, jonka perässä ajelin aikalailla koko loppumatkan. Beesikiellon vuoksi oli pidettävä 10m välimatka edellä ajavaan, tämä toki vaihteli jojon lailla 8-20m väliä. Edellä menevällä oli vähän selän kanssa ongelmia, minkä vuoksi välillä vauhti hiukan hiljeni. Käytin nämä kohdat syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen, mikä oli varmasti viisas valinta.

Lenkin alkupuolella taas

Oli mahtavaa kannustaa ja saada samaa takaisin oman huoltojoukon lisäksi myös TCC:n seurakavereilta. Virjon Petrin kanssa ajelimme aikalailla samaa vauhtia ja vilkuttelimme & huutelimme toisillemme joka kierroksella enempi vähempi samoilla kohdilla.

Raastava alkunousu alkaa olla takana vikallakin rundilla

Matka painaa jo vikalle kierrokselle lähdettäessä

Pari heikkoa hetkeä tuli pyöräilyn aikana, silloin vain lisää ruokaa ja juomaa koneeseen vaikka väkisin. Molemmilla kerroilla pahin tunne meni ohi kun hetken matkaa oli yrittänyt pyörittää ketjua mahdollisimman kevyesti ja rennosti. Viimeisellä kierroksella pienet krampitkin olivat jo lähellä, onneksi kuitenkin onnistuin keventämällä välttämään ne kokonaan.

Viimeisessä laskussa

Reisissä ei 180km taipaleen lopussa enää tietenkään ollut kevyin mahdollinen tunne. Keskinopeus 31km/h ja aika 5h 45min, erinomainen suoritus kun vielä sain keskisykkeenkin pudotettua lukemaan 145.

Vaihtopaikalla jälleen, "enää" marathon jäljellä

Vaihtoon T2 tulo

42,2km juoksuosuudelle lähtö

Vaihtopaikka T2, jälleen uudet kamat päälle rauhassa, käyttäen tämänkin pienen hetken samalla palautumiseen ja magnesiumia sisältävän juoman nauttimiseen. Juoksuosuus oli täysi mysteeri, kilometrejä koko vuonna kun oli takana vain reilut sata polvioperaation ja ortopedin asettaman "juoksukiellon" jäljiltä.

Onnekseni juoksu lähti rullaamaan hyvin, hölkkäsin alun 17km matkan n 6min/km tahtia, vaihtaen kävelyksi aina vain huoltopisteiden kohdalla, jotta saa geelit, suolat ja juomat koneeseen. Juoksun reitti mentiin 4. lenkkinä, ja korkeuseroa oli tässäkin osuudessa riittävästi. Reitti oli kylläkin mukava ja vaihteleva, eikä tylsiä pitkiä suoria juurikaan ollut.

Omasta huollosta vähän kokista väliin

Ja matka jatkuu

Matka edelleen vaan jatkuu ja jatkuu

Kinnusen Aki tsemppaamassa miestä mäessä

Sitten se odotettu hetki tuli vastaan, nimittäin reisien ja pohkeiden suorituskyvyn loppuminen. Voima vain hävisi johonkin ja jalat olivat täysin tyhjät vain muutama sata metriä sen jälkeen kun vielä tuntui ihan hyvältä. Nyt kysyttiin korvien väliltä paljon, kun 25km on vielä jäljellä. Olin huoltopisteillä erityisen huolellinen, ottaen kaikkea tarjolla olevaa, ja tunkien välillä väkisin parikin geeliä suuhun. Huolto- ja kannustusjoukko nousi samalla myös entistä tärkeämmäksi, oli hienoa kuulla tsemppaavia sanoja "hyvältä näyttää", "kevyesti menee", jne, vaikka varmasti eteneminen näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja kevyeltä.

Video: 20km jäljellä, väsynyttä menoa

Juominen ei edelleenkään tuntunut helpolta, mutta pakolla vaan vettä ja urheilujuomaa joka pisteellä silti sisään. Ilman juomista matka saattaisi loppua ennen maalia, kun kramppailu alkaisi. Kokemusta on hiihto- ja pyöräkisoista siitäkin, kun matkaa ei ole jäljellä juuri mitään, mutta totaalisten kramppien vuoksi maaliin ei silti meinaa päästä millään. Mahdollisimman taloudellista hölkkää siis vain eteenpäin. Yleisöä oli reitin varrella hienosti, ja kannustusta tuli tasaiseen tahtiin lähes koko ajan. Myös kisakaverit tsemppasivat koko ajan toisiaan, hienoa väkeä tämä tri-perhe on kyllä!

Video: viimeinen 10km lähtee, todella hapokasta

Kun kerran viimeisellekään kierrokselle lähdettäessä ei kramppeja ollut tullut, niin yritin hölkätä alamäet vähän reippaammin. Tämä kostautui hyvin nopeasti, kun sellaista pientä nyppimistä alkoi esiintyä lähes saman tien. Joten jälleen rauhalisempaan tahtiin palaten, jokaisella askeleella maalia kohden. Väsymys oli suuri ja voimat totaalisen loppu, mutta jotenkin jo uinnin alusta suoriuduttuani ajattelin että maaliin kyllä pääsen tänään, jos ei muuten niin vaikka kontaten. Matkan varrella mietin useasti maalisuoran mahdollista fiilistä, ja se antoi voimaa suunnattoman paljon.

Loppu häämöttää viimeinkin!

Sieltä se sitten tuli vastaan, 11h 45min uurastuksen jälkeen, The Maalisuora. Olo oli kuin jollain arvokisamestarilla konsanaan, ja olin suoriutunut taipaleesta vieläpä reippaasti paremmassa ajassa kuin ikinä olisin uskaltanut kuvitella. Mä tein sen! Mä oon nyt ihan oikea ja aito Suomen Teräsmies! Aivan loppu, totaalisesti kaikkensa antanut. Mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen.

Video: maaliintulo

Mä oon parin askeleen päästä Teräsmies!

Kaide ja huoltaja-Aki ottaa vastaan ettei ukko kaadu

Marathon tuli kaiken rasituksen päälle ajassa 4h 25min, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä näillä juoksumäärillä. Eikä kertaakaan tarvinnut vaihtaa kävelyksi edes ylämäissä, tietty huoltopisteitä lukuunottamatta. Enää oli jäljellä vaihtopaikalle köpöttäminen, tavaroiden noukkiminen ja pyörän ajo kämpille, mikä ei ollutkaan ihan helppo episodi voimattomilla betonijaloilla.

Teräsmiehen mitali

Sitten ne kiitokset vielä uudemman kerran. Mun SUPERhuoltotiimi oli tärkeä osa kokonaisuutta, auttaen valtavasti uskomaan siihen, että suoriudun urakasta ja vieläpä kunnialla. Siis ISO kiitos Marika ja Aki! Myös Kinnusen Aki auttoi valtavasti, tsempaten useassa kohdassa loppukilometreillä. TCC:n seurakavereilta ja heidän huoltajiltaan sai kannustusta myös tosi hienosti, toki yritin puolestani tsempata myös osaltani kaikkia mahdollisimman paljon. Hyviä vinkkejä olen matkan varrella saanut ainakin seuraavilta henkilöiltä: Antti Hagqvist, Olli Miettinen, Jarmo Väisänen, Marko Onikki, Ossi Mäyrä ja Antti Munnukka. Kiitos kaikille, antoi paljon uskoa urakasta selviytymiseen, kun ainakin luuli edes vähän tietävänsä, mitä oli tekemässä.

Kisajärjestäjät, -kuuluttajat ja -yleisö saa täyden kympin suorituksistaan, aivan huikea tunnelma kisapaikalla alusta loppuun saakka. Useat huikeat kannustuspisteet- ja joukot tuli kiiteltyä viimeisellä kierroksella, ette varmaan arvaakaan kuinka paljon voimaa teistä sai matkan varrella. Hyvä ystäväni ja kuuluttamassa ollut Aki Pajunoja ansaitsee myös vielä erityismaininnan, oli hauska yrittää keksiä väsyneenäkin jotain nokkelaa sanottavaa matkan aikana.

Taidettiin saada Tawast Cycling Clubiin 5 uutta Teräsmiestä (/-naista). Vielä kuukausikaan sitten viivalle ei ollut tulossa näin montaa seurakaveria. Että hattua vaan päästä sinnekin jokaisen suuntaan!

Huolto, videokuvaus & kannustus: Marika Jänkä
Huolto, valokuvaus & kannustus (+uintivalmennus): Aki Helander
Tarina, kisaaja & tuore Teräsmies: Mä

Kaikki suoritusajat yhdessä paketissa

Tahkon tunnelmaa ja näkymää

Mites noi päivän askeleet?