perjantai 27. syyskuuta 2013

Maastopyörävaellus Kumpuvaaran ympäristössä

Tuli ladattua iPhoneen uusi sovellus nimeltään Jahtikartta, kannattaa muuten kokeilla, sieltä löytyy maksutta kaikki maastokartat ilmeisestikin koko Suomen osalta. Jokseenkin uskomatonta, mutta totta. Hyvä niin.

Tämä kombinaatio tuntuu toimivalta, kun Suunnon kello ottaa talteen matkan, reitin, vauhdin, jne, niin puhelimen akku riittää navigoimiseen luonnossa. Tätäkään taukoineen n 3,5h lenkkiä pelkällä puhelimen "urheilusovelluksella" ei varmaankaan talteen olisi saanut. Puhumattakaan jos lenkillä sattuisi jotain, paha soittaa apua jos ei ole akkua jäljellä..

Mutta siis, mökillä Jahtikarttaa tutkiskellessa nousi uteliaisuus Rukan mökin lähialueen polkuja kohtaan uudelle tasolle. Siispä pyörän selkään ja metsään ihmettelemään mitä vastaan tulee.

Ei polku tää vie mihinkään...

Pari kertaa matkan varrella tuli todettua, ettei kartta kaikilta osiltaan ihan vedenpitävä ole. Puhelimeni ei onneksi suinkaan kastunut, mutta pyöräilykengät sitäkin pahemmin pariin otteeseen. Jossain kohdassa ei ollut polkua ollenkaan, ja jossain on ehkä ollut joskus 10v sitten. Retken keskinopeus ei noussut päätä huimaavaksi, kun välillä kantoi pyöräänsä tiheässä ja kosteassa umpimetsässä.

"Näkymää" Kumpuvaaran päältä päivän sumussa

No, sitähän se seikkaileminen on, uusia uria etsiessä ei yleensä löydy pelkkää priimaa. Mutta mukava vaellus oli kaikesta huolimatta, tulipahan nähtyä paljon uusia paikkoja, joista muutama varmasti viimeistä kertaa.

Reissulla tuli vastaan onneksi (porojen lisäksi) muutama mukavakin polku, ja päivän kruunasi Kumpuvaaran näköalakahvilan nokipannukahvit ja mustikkapiirakka.

Tunnelmallinen kahvila vaaran päällä

Sisällä on mukavan lämminhenkistä

Suureksi harmitukseksi kuulimme, ettei kahvila tule olemaan auki ensikään talvena. Pitäjät ovat yrittäjiä, jotka ovat luvanneet pitää itse lähialueen ladutkin kunnossa, jos Kuusamon kunta vain kantaa vastuun mahdollisista onnettomuuksista jne. Tähän ei kunnassa rahakirstun nyörien tiukkuuteen vedoten kuitenkaan ole suostuttu, eikä yrittäjillä ole varaa maksaa mahdollisia vaateita esim kaatumisen johdosta murtomaaladulla. Eihän tuollaisen kahvilan pitämisellä muutenkaan hurjille ansioille pääse, niinkuin kaikki varmasti ymmärtävät.

Jotenkin kuvio tuntuu surulliselta, ei tuollaisia paikkoja, ja varsinkaan niiden pyörittäjiä puissa kasva muutenkaan. Signaali tuntuu selvältä, murtomaahiihtoon ei haluta kuluttaa euroakaan enempää kuin on pakko. Tässähän kuitenkin pidettäisiin osa reitistäkin yllä yrittäjien omilla rahoilla, joten siihenkään vedoten asia ei tunnu järkeen käyvältä.

Kilpailu on kovaa myös hiihtokeskusten välillä, ja jos aikoo nähdä edes vähän nenäänsä pidemmälle, niin eritoten tällaiseen palveluun pitäisi panostaa, ja nimenomaan yrittää kaikin keinoin tukea alueen yrittäjiä.

Noh, säästetään suurempi vuodatus e-kirjeeseen Kuusamon kunnan suuntaan, eiköhän idea ja mielipide tullut jo selväksi. Loppuun pieni kevennys kyseisen kahvion helpotushoitolan ovien merkkauksesta.

Kumpi se nyt sitten olisi..?

Tämä olikin sitten viimeinen kirjoitus Rukalta tältä erää. Huomenna otetaan suuntima uusia seikkailuita kohden.

Päivän reitti

Nousua vain reilu 400m


torstai 26. syyskuuta 2013

Riisitunturin valloitus

Torstaina oli vaelluksen vuoro, auton nokka suunnattiin Riisitunturia kohden. Paikasta oli kuullut kehuja, mutta kyseisessä luonnonpuistossa ei silti ollut vielä tullut käytyä. Riisitunturi sijaitsee vain 30km Rukalta, mutta on Posion kunnan alueella. Posio on taasen osa Lappia, joten tämä vaellus oli viikon ainoa varsinaisesti Lapissa suoritettu matkailun osio.

Lähtöpaikalla on opasteet joka suuntaan

Näkymä aukeaa joka suuntaan tunturin päältä

Laavuja riittaa matkan varrella

Kuten myös kauniita pitkospuita

Reitistöt on täällä merkattu varmasti riittävän tarkasti, täytyy olla melkoinen cityseppä jos onnistuu eksymään. Maisemat on myöskin kauniita, hiukan kirkkaammalla kelillä varmasti vielä mukavampia. 

Omaan makuun osittain sepelillä päällystetty polku ja ehkäpä liiankin lukuisat pitkospuut vievät kylläkin parhaan luonnonmukaisuuden tästä puistosta. Mutta kokemisen arvoinen tämäkin on silti.

Matkaa kertyi tällä kertaa 13km, aikaa meni 2h 5min, ja nousua kiivettiin 430 metrin verran.

Kuusamo Golfin uusi kenttä

Nyt on sekin testattu, Petäjäkankaan uusi 18-reikäinen golfkenttä, joka sijaitseen Kuusamon Tropiikin kylpylän vieressä. Kenttä lisää alueen harrastustarjontaa olennaisesti kesäaikaan.

 Kaunis 1. väylä testaa pelitaidot välittömästi
3. väylän griini lukuisien lampien rannalla

14.väylä on myöskin vaativa ja upea

Pohjoisen oloissa täytyy ruohon kasvamiselle antaa luonnollisesti aikaa, mutta kenttä on sopivan vaihteleva ja vaativa, jotta mieli pysyy virkeänä koko kierroksen ajan. Ja jos muuten alkaa olla tylsää, niin viimeistään väylillä silloin tällöin liikkuvat porot herättävät pelaajan varmasti.

Kuusamo Golf kannattaa ilman muuta ottaa kauden 2014 kenttäbongaussuunnitelmiin mukaan.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Rinnesuunnistusta Rukalla

Liian harvoin sitä tulee lähdettyä mukaan uusiin juttuihin. Rukan viikko-ohjelman keskiviikkoaamuna starttaava rinnesuunnistus kuitenkin kuulosti niin hiukuttelevalta, että oli pakko raahatua paikalle. 

Päivän reitillä ei kuvan kompassia tarvittu

Hiukan hulluttelua rastivälillä

Näissä maisemissa kelpaa suunnistaa

Ja mukavaahan se oli. Rastien paikat löytyivät melko nopeasti, joskin pari kertaa matkan aikana sai kiivetä koko Rukan rinteen ylös. Reissun jälkeen piti lähteä vielä tekemään ylimääräinen lenkki, sen verran suunnistuskärpänen puraisi. Navakassa tuulessa 4 kiintorastia sai kylläkin riittää. 1h 15 minuuttiin tuli kuitenkin 370 metriä nousua, joten hyvä harjoitus tuli jälleen tehtyä rasteja etsiessä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

6h MTB-vaellus Kouvervaaran reitillä

Toinen päivä Rukalla, ja maastopyöräilyn vuoro. Päätimme lähteä katsomaan millainen Kouvervaaran reitti on polkea maastopyörällä, kyseisellä reitillä kulkee talvella maineikas Susi-Kallen Latu.

Matkaa arvioin olevan n 80km, koska reitti kulkee polkujen lisäksi osittain hiekkateitä pitkin, niin aikaa arvioin kuluvan jotakin 4-5 tunnin väliin. Nestettä siis piti varata riittävästi, ja vähän evästäkin juomalaukkuun mukaan.

Reitin alkupään pitkospuilla

Paras reittikartta piti kuvata matkan varrelta

Reitistä ei ollut kunnollista kuvaa missään Rukan esitteessä, netissä, tms. Onneksi matkan varrella löytyi sentään yksi hyvin säilynyt kartta, josta piti luonnollisesti ottaa kuva tulevia vuosia ja muita kiinnostuneita varten.

Hidasteita pohjoisen malliin

Poroja ja teeriä näkyi matkan varrella tasaiseen tahtiin. Mahtaako johtua kyseisen reitin pituudesta ja haastavuudesta, mutta yhteenkään muuhun ihmiseen emme kylläkään pyöräillessä törmänneet.

Reitti on suurimmalta osin hyvin opastettu

Upeaa maisemaa Kouvervaaran päältä

Täydellinen maastopyöräpolku ruskan väreissä

Opasteita on talvea ja kesää varten

Kieli keskellä suuta suuren märän suon yli

Reitti oli mahtavien ja jopa täydellisiltä tuntuvien polkujen lisäksi osittain erittäinkin haastava polkea, suopohjien juurakossa ei maisema vaihdu kovinkaan kovalla tahdilla. Hyvin nopeasti kävi ilmi ettei alle viiteen tuntiin tultaisi pääsemään. Lisäksi välillä tuli räntää, ja välillä oli navakkaa vastatuulta (varsinkin loppumatkan koko tieosuus). Onneksi osittain paistoi myös aurinko, jolloin ruska-ajan väriloisto pääsi kunnolla oikeuksiinsa.

Vaikka tauot on suoritusajasta miinustettu, niin kokonaista kuusi tuntia siihen lopulta meni. Ja koska parilta tauolta mittari tuli laitettua käyntiin hiukan myöhässä, niin matkaakin tuli reilut 84km. Hieno reissu ja hyvä harjoitus, ei voi muuta sanoa. Oivangissa oli onneksi myös kahvio auki, saatiin tankattua hivenen lisäenergiaa paluumatkaa varten. 

Tilastoniilon pakolliset datat matkalta

Reittikartta missä mukana myös alku- ja loppuosuus

Yksi mäki erottuu melko selvästi käyrästä


Tämä oli jälleen reissuja sarjassamme "suosittelen erittäin lämpimästi kaikille uusia haasteita etsiville". Huomenna olisi vuorossa rinnesuunnistusta Rukan rinteillä ja golfia Kuusamo Golfin uudella Petäjäkankaan 18r kentällä. Stay tuned.!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Sauvarinnettä Rukalla

Rantakuntoon kesäksi 2013-projekti floppasi pahasti, joten tänään alkoi rantakuntoon edes talveksi 2013/14-projekti. Eilen ajeltiin Rukalle, jossa olisi tarkoitus viettää (vähän turhan kauan odotettu) ensimmäinen kesälomaviikko reenailun ja rennosti ottamisen merkeissä. Mukana on lenkkarit, sauvat, maastopyörät ja golfkamat, joten sohvalla ei tätä lomaa ole aikomus todellakaan viettää.

Rukan uusittu sisääntuloväylä

Ensimmäisen päivän epistolana oli sauvarinne, joka on osana syksyn 10-kerran mäkiharjoitusta. Tämä reenisarja on ohjelmassani jo 4. vuotta putkeen, ja on erittäin hyvä valmistautuminen hiihtokauteen. Tänä vuonna tämä 8-10 viikon setti olisi tarkoitus suorittaa sauvarinteen ja maastopyöräilyn sopivana risteytyksenä. Ensimmäinen harjoitus oli jo viime viikolla Aulangolla, 6 nousua maastopyöräillen.

Alkuverkka vakijuomapaikan maisemissa

 Ensimmäinen nousu takana

Onhan se tietenkin vähän erilaista nousta mäkiä täällä, kuin vähän etelämpänä. Normaalisti Kalpalinnan tai Aulangon mäki kestää n 4 minuuttia reippaasti kävellen. Nyt ensimmäinen nousu otti reilun 12 minuuttia. Sää oli todella vaihteleva, välillä paistoi aurinko, ja välillä tuli vettä lähes vaakasuoraan. Reidet olivat hiukan ihmeissään kosteassa ja tuulisessa säässä, joskin harjoitus itsessään niihin varmaan säätä enemmän vaikutti.

 Toinen nousu "vain" 7 minuuttia

Tarkoitus oli nousta reenisarjaan sopivasti 7x "etelän nousu" eli n 4 min. Tämä luonnollisesti piti suhteuttaa siis Rukan oloihin kokonaisminuuteiksi, hiukan pyöristettynä lähdettiin tavoittelemaan 30 minuutin kokonaisnousuaikaa. Samassa mäessä näitä ei tietenkään tehty, vaan haettiin vaihtelua maisemiin ja alustaan. Toinen nousu Maston huipulle vei reilun 7 minuuttia.

Kolmas nousu tiedettiinkin sitten jo viimeiseksi, takaisin Rukan huipulle kesti reilun 11 minuuttia. Kuten alla olevasta väliaikataulukosta voi laskea, aika täsmälliseksi sitä on iän tuoman kokemuksen myötä oppinut. Kokonaisnousuaika 29min ja 59,5 sekuntia. Näsäviisas sanoisi että eihän se 30 minuuttia edes täyttynyt...

Suunto Ambit2:n tarkkaa dataa

Reitti ja korkeuskäyrä


Harjoitus ei verryttelyineen vielä kovinkaan rankka ollut, mutta sitäkin mieluisampi näissä puitteissa. Kokonaisuudessaan sain päähäni jo 3 vuotta sitten tehdä tämän 10 kerran setin seuraavasti: 1. kerta 6 nousua, lisäten nousujen määrää 1:llä per viikko aina 5. kertaan saakka, jolloin vuorossa on 10 nousua. 

Tämän jälkeen nousumäärää ei enää kasvateta, vaan aletaan lisäämään tehoa. 6. kerralla vedetään viimeinen nousu täysillä juosten, 7. kerralla täysillä 2/10 nousua jne. Siispä viimeisellä 10. kerralla vuorossa on 10 nousua, joista joka toinen vedetään niin paljon kuin ukosta irtoaa. Voin kertoa, ettei se harjoitus ole enää helppoa nähnytkään. Eikä ole tarkoituskaan.

Ruka valmiusasemissa ensimmäistä pakkasyötä varten

Mutta toistaiseksi nautitaan maisemista, huomenna vuorossa on pitkä maastopyörävaellus. Eiköhän siitäkin jotain raporttia tule kirjoiteltua..

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Jämi 21 Run - kisaraportti

Nyt pitää vissiin kirjoittaa jo kattava raportti, onhan tapahtumasta kuitenkin jo 2 viikkoa aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - ja niin edespäin.


Kisakeskus alkaa jo käydä tutuksi


Jämin 21km maastojuoksuun tuli lähdettyä kohtuullisen luottavaisin mielin, muutamat reippaammat lenkit olivat sujuneet yllättävän hyvin tapahtuman alla. Vielä kun olo tuntui verytellessä hyvältä, niin päätös noin 5min/km alkuvauhdista oli syntynyt. Lähes varmasti oli tiedossa että loppumatkasta jalka tulee joka tapauksessa painamaan, ja vauhti hiipumaan, tuolla vauhdilla voisi ehkä juuri tavoitella sitä 1h 50min alitusta.

Lähtölaukaus on pamahtanut klo 11

Juoksijanauha etenee kiitoradan reunaa

Alku tuntui suhteellisen hyvälle ja kevyelle, mikä oli luonnollisesti helpottava tuntemus. Hyvän ja huonon juoksupäivän ero kun on tällä reenimäärällä melkoisen suuri. Takana oli koko alkuvuoden ajalta vain n 15 juoksulenkkiä.

Rentoa menoa n 6km kohdalla

Jämin reitti kulkee pururadan pohjia sekä kangasmetsän polkuja pitkin, nousua kertyy 275 metriä tuolla maastopuolimaratonilla, joten ihan tasaisessa maastossa ei juosta. Lisäksi polunpohja upottaa paikoin (ainakin näin painavaa kaveria) hiukan. Maastot ja maisemat ovat mukavia, ja järjestelyt myöskin hyvällä tasolla.

Jokaisella juottopaikalla tuli otettua sekä urheilujuomaa, että vettä, lisäksi mukanani oli pari energiageeliä. Tämäkin tuntui olevan toimiva resepti tänään. Keskivauhti pysyi alle 5min/km ensimmäiset 6km, sitten parin pidemmän ylämäen johdosta painuttiin hiukan sen päälle. Tavoitetahti oli alle 5´14, joten hyvä marginaali oli edelleen lopun himmaamiseen.

Matka taittui jopa ihmetyttävän kevyesti aina viimeisille kilometreille saakka, jotka joutui jo juoksemaan  kieli keskellä suuta, koska takareisien krampit alkoivat olemaan erittäin lähellä. Loppuun saakka päästiin kuitenkin tällä kertaa ilman ongelmia, joten voin todeta vauhdin olleen melkolailla optimaalinen kuntoon nähden.

Vielä viimeiset rutistukset maalisuoralla

Maaliin tultiin kellon näyttäessä 1:48:47, joten yksi näistä kolmesta Jämin 147 triplan osakilpailuista meni sentään suunnitelman mukaisesti. Ja tämähän oli se ennakkoon eniten pelkäämäni osio..

Koko triplan osalta tulokset ovat alla, hommahan meni pahasti penkin alle hiihdon vatsakramppien ja varsinkin pyöräilyn jalkakramppien vuoksi. Onneksi tosiaan sentään viimeisen osan sai suoritettua kunnialla, ei jäänyt aivan niin huono maku suuhun koko hommasta. Jälleen jäi ainakin parannettavaa seuraavalle vuodelle.

Juoksun voitto jolkotteli aivan käsittämättömän kovalla ajalla Mr Lewis Korir, 1:08:47. Tämähän siis tekee tuollaisen 3´12min/km avg:n. Hurja ukko.!


Triplan voittajat ja palkintoshekit

Reissun statistiikat

Juoksureitti

Korkeus- ja vauhtikäppyrä

Suunto Ambit2:n koko statistiikka:

Mikähän olisi seuraava koitos, onkin sitten jo pahempi kysymys. Ainakin hetki siihen varmaankin kestää. Joku alkutalven hiihtokisa kenties..?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

KiipFit - aurinkoinen kuntotapahtuma

Aurinkoinen keli ja mieli, siinä päällimmäiset ajatukset eilisen KiipFit-kuntotapahtuman jäljiltä. Itse olin tällä kertaa tapahtumassa töissä Suunnon esittelypisteellä, mutta laitoin erään osallistujan käteen Suunto Ambit2:n, jotta saisimme reitistä entistä tarkempaa dataa seuraavia vuosia varten.

Tapahtumassa oli mukana kilpailijoita ja kuntoilijoita laidasta laitaan. Klo 11 lähteneelle 10km matkalle sai startata kilpa- tai kuntosarjassa, sauvatkin oli joillakin mukana. Tälle matkalle lähti reilut 200 osallistujaa, hymyillen kilpaa auringon kanssa sekä lähdössä että maalissa.

Tapahtumaan starttasi yhteensä yli 400 osallistujaa

Suunto oli hyvin esillä tapahtumassa

21,1km maastopuolimarathonille starttasi myös yli 200 kilpailijaa, heillä ilme ehkä hiukan totisempi, koska reitin tiedettiin olevan melkoisen kova. Molemmat reitit kulkevat pääosin pieniä polkuja pitkin, ja nousuja sekä tiukkojakin käännöksiä on matkalla varmasti riittävästi sopivaan oman kuntonsa haastamiseen. Tekninen kangaspolkumaasto sekä upeat harjumaisemat ovatkin varmasti ne tekijät, joiden ansiosta osallistujat ovat luonnehtineet reittiä muun muassa "maailman kauneimmaksi maastopuolimarathoniksi".

Kärjessä mennään tiukalla tahdilla

Kuvaa starttisuoralta

Perässä tullaan jo hiukan leppoisammin

Itse kilpailua en päässyt matkan varrelle katsomaan, mutta koska reitti kulkee niitä maastoja ja polkuja pitkin, joita olen koko nuoruuteni juossut, pyöräillyt ja hiihtänyt ristiin rastiin, voin todellakin hyvin ymmärtää kommentit upeista poluista ja kauniista maisemista. Huoltopisteitä on myöskin tässä tapahtumassa riittävästi, joten nesteet tai energiat eivät varmastikaan pääse loppumaan KiipFittiin osallistuessa.

 Päivän nopein sai kaiken itsestään irti

Naisten sarjan kärkikolmikko

Tulokset 2013:

21,1km reitti kulkee Kiipulan ja Turengin metsissä

21,1km reittiprofiili saatin tarkasti Suunto Ambit2:sta

Lisää Movescount.com:n dataa matkasta:

Reitillä on siis peräti 400 metriä nousua ja kun maasto kulkee muutenkin pääosin polkuja pitkin, voidaan todellakin puhua maastopuolimarathonista. Tapahtuma on siis todella paljon erilainen kuin tasamaan asfaltilla juostavat normaalit puolimarathonit. Uskoisin että haastavuudestaan huolimatta reitti ja maasto ovat osallistujille kuitenkin pikitietä mielekkäämmät ja kehollekin armeliaammat, asfaltilla nivelet ovat kovilla kun alusta ei jousta yhtään. Mielikin pysyy vireänä, kun polku mutkittelee juoksijan edessä koko 21,1km matkan ajan.

Ensi kesänä aion itsekin lähteä mukaan juoksemaan, sen verran hyviltä kaikkien juoksijoiden kommentit tämän vuoden tapahtumasta kuulostivat. Lähde sinäkin mukaan haastamaan itsesi kunnolla.!

Hämeen Sanomat 15.9.2013