Edessä oli elämän pisin uinti- ja pyörälenkki, eikä maratonejakaan ole alla kuin yksi. Triathlon-kokemukset rajoittuivat sprinttimatkoihin, yhtään edes perusmatkan kisaa ei ollut alla. Lisäksi ortopedin treenikiellon vuoksi juoksua oli alla vain reilut 100km koko vuonna. Mutta mitä sitten, miksi pitäisi mennä jonkun kaavan mukaan, miksi ei voisi tulla suoraan täyden matkan viivalle?
Odottava tunnelma ennen lähtöä
Klo 6:45 kamat kantoon ja pyörällä vaihtopaikkaa kohden, huima huolto-, kannustus- ja kuvausjoukkoni saapuisi lähtöpaikalle hetken päästä perässä. Marika & Aki näyttelivät suurta roolia kisassa ja sen valmisteluissa, toki Akin puolesta harmitti viime viikoilla tullut kyynerpäävamma, joka esti osallistumisen itse kisaan kuukausien treenaamisen jälkeen. Mahtavaa, että uintivalmentajani kuitenkin lähti tsemppaamaan ja huoltamaan tästä huolimatta.
Uinnin startti tapahtunut
Uintiverryttelyssä ei tuntunut erityisen hyvältä, suora pohjoistuuli puhalsi Syvärin teräväharjaiset aallot Tahkonlahdelle, muodostaen ei-niin-optimaaliset olosuhteet uintiin. "Rennosti vaan, kyllä se menee veto kerrallaan", oli teesinä. Lähtömerkki törähti ilmoille 8:00, ja lähdin noin 250-päisen joukon loppupäässä liikkeelle, jotta saisin uida omaa tahtia varsinkin alun. Mutta mutta, uinnista ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Jännitys, adrenaliini, aallot, veden hörppiminen, paniikki.
Video: uinnin lähtö
Olo oli aivan toivoton, todella masentava ajatus, että kuukausien treenien & psyykkaamisen jälkeen mietin 200m uinnin jälkeen, että missä niitä pelastusveneitä tai laitureita oikein on. "Ei hitto, en mä tähän voi keskeyttää!" Koitin rauhoittua, uin hiljaksiin rintaa muutaman vedon ja yritin siitä sitten veto kerrallaan saada vaparin rytmistä kiinni. Oli se todella hankalaa edelleen. Ihan viimeiseksi en ollut vieläkään jäänyt, se toki lohdutti edes vähäsen. Tähyilin kaukana horisontissa siintävää kääntöpoijua aallokossa, tuntui jotenkin ihan mahdottomalta päästä sinne saakka edes ekalla rundilla.
Uinti lähti onneksi sujumaan
Kauan se ensimmäinen n 750m suora kestikin, mutta uinti onneksi lähti sujumaan koko ajan paremmin. Tuli suunnaton helpotus ja voittajafiilis yhtä aikaa käännöksen viimein tullessa eteen, "kyllä mä tän perkules sittenkin klaaraan!". Myötäaalloissakin uinti tuntui aluksi hassulta, mutta olo lihaksistossa oli hyvä ja rento koko ajan.
Video: uinnin puolimatka
Uinnin loppusuoralla
Toisen kierroksen uinkin sitten kykyihini nähden loistavasti, ja ohittelin kanssakisaajia melkoisen määrän. Varsinaista väsymystä ei tullut vaikka kiristin tahtia huomattavasti loppua kohden. Uinnin aika oli alkusähläykseen nähden hyvä: 1h 19min.
Video: uinnista nousu horjuen
Video: Aki Pajunojan kuulutus uintiajasta
Katohan, vielä on noin monta täysmatkalaisen pyörää telineessä
Pyöräkamat päälle kaikessa rauhassa ja 180km pyörittelyosuudelle Varpaisjärveä kohden. Osuus ajettiin 4. lenkkinä, ja nousumetrejä kertyi melkoisen mukavasti. Reitti oli silti mielestäni miellyttävän ajettava, kummut ja mutkat rytmittivät menoa mukavasti. Sykkeet olivat taivaissa alussa, varmaan adrenaliini virtasi edelleen riittävissä määrin.
Pyöräosuudella
Pyöräilyn eka kierros takana
Ruoka ja juoma imeytyi kohtuudella, vaikkei olo vatsassa ihan paras ollutkaan. Pientä "pallomahaefektiä", mistä on vain kuullut juttuja arvokisaajien kootuissa selityksissä. Kokemuksen kautta nämäkin hommat varmasti menisi paremmin, nyt moni tekijä oli kisankin aikana sattumien summaa. Juoma meinasi tulla läpi, tyhjennystaukoja joutui koko kisan aikana pitämään neljään otteeseen. Ja silti join vähemmän kuin olin suunnitellut.
Toinen kierros alkaa olla takana
Video: pyöräilyn toisen kierroksen lopussa
Toisella pyöräilykierroksella löysin sopivan letkan, jonka perässä ajelin aikalailla koko loppumatkan. Beesikiellon vuoksi oli pidettävä 10m välimatka edellä ajavaan, tämä toki vaihteli jojon lailla 8-20m väliä. Edellä menevällä oli vähän selän kanssa ongelmia, minkä vuoksi välillä vauhti hiukan hiljeni. Käytin nämä kohdat syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen, mikä oli varmasti viisas valinta.
Lenkin alkupuolella taas
Raastava alkunousu alkaa olla takana vikallakin rundilla
Matka painaa jo vikalle kierrokselle lähdettäessä
Pari heikkoa hetkeä tuli pyöräilyn aikana, silloin vain lisää ruokaa ja juomaa koneeseen vaikka väkisin. Molemmilla kerroilla pahin tunne meni ohi kun hetken matkaa oli yrittänyt pyörittää ketjua mahdollisimman kevyesti ja rennosti. Viimeisellä kierroksella pienet krampitkin olivat jo lähellä, onneksi kuitenkin onnistuin keventämällä välttämään ne kokonaan.
Viimeisessä laskussa
Reisissä ei 180km taipaleen lopussa enää tietenkään ollut kevyin mahdollinen tunne. Keskinopeus 31km/h ja aika 5h 45min, erinomainen suoritus kun vielä sain keskisykkeenkin pudotettua lukemaan 145.
Vaihtopaikalla jälleen, "enää" marathon jäljellä
Vaihtoon T2 tulo
42,2km juoksuosuudelle lähtö
Vaihtopaikka T2, jälleen uudet kamat päälle rauhassa, käyttäen tämänkin pienen hetken samalla palautumiseen ja magnesiumia sisältävän juoman nauttimiseen. Juoksuosuus oli täysi mysteeri, kilometrejä koko vuonna kun oli takana vain reilut sata polvioperaation ja ortopedin asettaman "juoksukiellon" jäljiltä.
Onnekseni juoksu lähti rullaamaan hyvin, hölkkäsin alun 17km matkan n 6min/km tahtia, vaihtaen kävelyksi aina vain huoltopisteiden kohdalla, jotta saa geelit, suolat ja juomat koneeseen. Juoksun reitti mentiin 4. lenkkinä, ja korkeuseroa oli tässäkin osuudessa riittävästi. Reitti oli kylläkin mukava ja vaihteleva, eikä tylsiä pitkiä suoria juurikaan ollut.
Omasta huollosta vähän kokista väliin
Ja matka jatkuu
Matka edelleen vaan jatkuu ja jatkuu
Kinnusen Aki tsemppaamassa miestä mäessä
Sitten se odotettu hetki tuli vastaan, nimittäin reisien ja pohkeiden suorituskyvyn loppuminen. Voima vain hävisi johonkin ja jalat olivat täysin tyhjät vain muutama sata metriä sen jälkeen kun vielä tuntui ihan hyvältä. Nyt kysyttiin korvien väliltä paljon, kun 25km on vielä jäljellä. Olin huoltopisteillä erityisen huolellinen, ottaen kaikkea tarjolla olevaa, ja tunkien välillä väkisin parikin geeliä suuhun. Huolto- ja kannustusjoukko nousi samalla myös entistä tärkeämmäksi, oli hienoa kuulla tsemppaavia sanoja "hyvältä näyttää", "kevyesti menee", jne, vaikka varmasti eteneminen näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja kevyeltä.
Video: 20km jäljellä, väsynyttä menoa
Juominen ei edelleenkään tuntunut helpolta, mutta pakolla vaan vettä ja urheilujuomaa joka pisteellä silti sisään. Ilman juomista matka saattaisi loppua ennen maalia, kun kramppailu alkaisi. Kokemusta on hiihto- ja pyöräkisoista siitäkin, kun matkaa ei ole jäljellä juuri mitään, mutta totaalisten kramppien vuoksi maaliin ei silti meinaa päästä millään. Mahdollisimman taloudellista hölkkää siis vain eteenpäin. Yleisöä oli reitin varrella hienosti, ja kannustusta tuli tasaiseen tahtiin lähes koko ajan. Myös kisakaverit tsemppasivat koko ajan toisiaan, hienoa väkeä tämä tri-perhe on kyllä!
Video: viimeinen 10km lähtee, todella hapokasta
Loppu häämöttää viimeinkin!
Sieltä se sitten tuli vastaan, 11h 45min uurastuksen jälkeen, The Maalisuora. Olo oli kuin jollain arvokisamestarilla konsanaan, ja olin suoriutunut taipaleesta vieläpä reippaasti paremmassa ajassa kuin ikinä olisin uskaltanut kuvitella. Mä tein sen! Mä oon nyt ihan oikea ja aito Suomen Teräsmies! Aivan loppu, totaalisesti kaikkensa antanut. Mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen.
Video: maaliintulo
Mä oon parin askeleen päästä Teräsmies!
Kaide ja huoltaja-Aki ottaa vastaan ettei ukko kaadu
Marathon tuli kaiken rasituksen päälle ajassa 4h 25min, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä näillä juoksumäärillä. Eikä kertaakaan tarvinnut vaihtaa kävelyksi edes ylämäissä, tietty huoltopisteitä lukuunottamatta. Enää oli jäljellä vaihtopaikalle köpöttäminen, tavaroiden noukkiminen ja pyörän ajo kämpille, mikä ei ollutkaan ihan helppo episodi voimattomilla betonijaloilla.
Teräsmiehen mitali
Sitten ne kiitokset vielä uudemman kerran. Mun SUPERhuoltotiimi oli tärkeä osa kokonaisuutta, auttaen valtavasti uskomaan siihen, että suoriudun urakasta ja vieläpä kunnialla. Siis ISO kiitos Marika ja Aki! Myös Kinnusen Aki auttoi valtavasti, tsempaten useassa kohdassa loppukilometreillä. TCC:n seurakavereilta ja heidän huoltajiltaan sai kannustusta myös tosi hienosti, toki yritin puolestani tsempata myös osaltani kaikkia mahdollisimman paljon. Hyviä vinkkejä olen matkan varrella saanut ainakin seuraavilta henkilöiltä: Antti Hagqvist, Olli Miettinen, Jarmo Väisänen, Marko Onikki, Ossi Mäyrä ja Antti Munnukka. Kiitos kaikille, antoi paljon uskoa urakasta selviytymiseen, kun ainakin luuli edes vähän tietävänsä, mitä oli tekemässä.
Kisajärjestäjät, -kuuluttajat ja -yleisö saa täyden kympin suorituksistaan, aivan huikea tunnelma kisapaikalla alusta loppuun saakka. Useat huikeat kannustuspisteet- ja joukot tuli kiiteltyä viimeisellä kierroksella, ette varmaan arvaakaan kuinka paljon voimaa teistä sai matkan varrella. Hyvä ystäväni ja kuuluttamassa ollut Aki Pajunoja ansaitsee myös vielä erityismaininnan, oli hauska yrittää keksiä väsyneenäkin jotain nokkelaa sanottavaa matkan aikana.
Taidettiin saada Tawast Cycling Clubiin 5 uutta Teräsmiestä (/-naista). Vielä kuukausikaan sitten viivalle ei ollut tulossa näin montaa seurakaveria. Että hattua vaan päästä sinnekin jokaisen suuntaan!
Huolto, videokuvaus & kannustus: Marika Jänkä
Huolto, valokuvaus & kannustus (+uintivalmennus): Aki Helander
Tarina, kisaaja & tuore Teräsmies: Mä
Kaikki suoritusajat yhdessä paketissa
Tahkon tunnelmaa ja näkymää
Mites noi päivän askeleet?
