Ruka 2.pv Oulankajoki ja Kiutaköngäs

Toisena päivänä suuntasimme Oulangan luontokeskukseen, ja kaivoimme maastopyörät esille. Tarkoitus oli lähteä testaamaan, vieläkö Taivalkönkään suuntaan pääsisi polkemaan, 9km reitti sinne pitäisi olla kohtuullisen hyvin pyöräiltävissä ainakin kesäkelissä.

Lumi ja märät juuret olivat saattaneet reitin erittäin liukkaaseen kuntoon, eikä reissun toisena päivänä halunnut vaarantaa koko viikon vaelluksia kaatumalla johonkin kivikkoon. Paikoin polku oli tosin edelleen aivan jättihienossa kunnossa, joten ei nyt kauheasti viitsi alkaa valittamaan. Mutta etenimme erittäin varovasti, eikä vauhti päätä huimannut.

Pyöräilyn jälkeen vaihdoimma maastolenkkarit jalkaan ja teimme reilun 5km mittaisen juoksu/kävelyvaelluksen Kiutakönkään maastossa. Lenkin nimi taisi olla Könkään Keino / Hiiden Hurmos.

Ohessa kuvia toiselta päivältä:

Pyöräilyosuus ja profiili

Kiutakönkään maisemia tästä eteenpäin

Juoksuosuus (alkuun unohtui käynnistää mittari)

Mökillä pyörät taas puhtaina ja valmiina uusiin koitoksiin

Ruka 1.pv, Valtavaara ja Rukatunturi

Perjantaina ajeltiin Rukalle, jossa talvi olikin päässyt jo alkuun. Onneksi tuli vaihdettua talvikumit auton alle ennen lähtöä. Lauantaina suunnattiin katsomaan keskuksen viimeiset muutokset ja samalla pyörähtämään pieni sauvakävely/-juoksuvaellus Rukan ja Valtavaaran maisemissa.

Valtavaaran lenkki on saanut kapeahkon kivimurskepäällysteen, ja on nyt erittäin helppokulkuinen kaikenkuntoisille matkailijoille. Toki korkeuseroa on edelleen ihan kohtuullisesti, varsinkin jos lähtee Rukan keskuksesta ja kiipeää Rukan tunturin molempiin suuntiin myös.

Kiersimme myös Valtavaaran takana olevan lenkin, joka on talvella hiihtoreittinä. Näin syksyllä siellä oli paikoin todella märkää, ja ehkäpä jotkut muutkin kengät kuin käyttämämme maastolenkkarit voisivat olla paikallaan.

Ohessa muutama kuva 1. päivältä:

Rukatunturi Valtavaaran noususta kuvattuna

Ensilumi on saapunut maastoon

Kesällä polku on kohtuu kapea

Luonnon upeita värejä

Näkymää Valtavaaran päältä

The Mökki Valtavaaralla, täällä pitää käydä joka kerralla

Rinteiden pitäisi avautua 6pv päästä, vielä on hommaa

Ruska lienee loppusuoralla

Päivän reitti

ja profiili

Linna Golf kauden päätös ja 2014 yhteenveto

Lauantaina pelattiin kauden päätöskilpailu Linna Golfissa. Pelimuodoksi Season Closing-kisaan oli valikoitunut Erado, jossa pelaaja saa neljä kertaa kierroksen aikana poistaa edellisen väylän tuloksensa (ilmoitettava ennen seuraavaa avauslyöntiä). Tällöin GameBook merkitsee ko väylän tulokseksi pelaajan par:n, eli pistebogeyta pelatessa 2 pistettä.

Kisan alkutaipaileella kärjessä mentiin todella kovaa, eikä muutama pelaaja tarvinnut juurikaan edes eradoita etuysin aikana, pysyen siltikin kärjen tuntumassa. Kuten niin usein, ratkaisut tapahtuvat kuitenkin viimeisillä väylillä. Näin kävi nytkin.

Lopulta voiton kirjasi itselleen lyönnin marginaalilla hyvän kauden muutenkin pelannut Antti Kulju. Toiseksi tuli Vesa Kainulainen ja kolmannen sijan vei Alpo Itäluoma.

Kuva: Anzel Oy

Kisan jälkeen saunottiin ja ruokailtiin klubilla. Ruokailun aikana saimme myös ihastella Kjell Paulin ja Anja Luomen ottamia upeita kuvia kauden varrelta, erityisesti Amatöörien joukkue-EM-kisoista.

Jälkiruuaksi jaettiin kauden palkinnot. Tässä vielä mitalikolmikot näistä vuoden pääkoitoksista:

Päätöskisa: 1. Antti Kulju, 2. Vesa Kainulainen, 3. Alpo Itäluoma

Shoot Out: 1. Antti Kulju, 2. Vesa Kainulainen, 3. Kjell Paul

Reikäpeli: 1. Antti Luukkanen, 2. Patrik Leino, 3. Mika Walkamo/Vesa Lehikoinen

Lyöntipeli, naiset: 1. Essi Hiltunen, 2. Anja Luomi, 3. Tatja Kivimäki

Lyöntipeli, miehet: 1. Antti Kulju, 2. Antti Luukkanen, 3. Petri Keskitalo

Voittopuheissa Antit Kulju ja Luukkanen, sekä Essi Hiltunen kiittivät kenttää, pelikavereita ja kenttähenkilökuntaa kukin tyylillään. Tiukkoja koitoksia kaikki nämäkin, ainoastaan naisten lyöntipeli ratkesi yli yhden lyönnin erolla seuraavaan.

Lopuksi klubin kapteeni Antti Luukkanen summasi kauden yhteen ja kiitti yhdessä toimistopäällikkö Ninni Nukarin kanssa jäseniä upeasta golfkaudesta 2014. Linna Golfin kenttä oli huippukunnossa alusta loppuun saakka.

Virallisen osuuden jälkeen käytiin keskustelua siitä, miten asioita voitaisiin tehdä vieläkin paremmin ja johdonmukaisemmin. Päätettiin perustaa työryhmä asioita pohtimaan, ja tähän työryhmään kuuluvat: Antti Luukkanen, Anja Luomi, Jorma Hägg, Vesa Kainulainen, Mikko Hiltunen, Vesa Valkamo, Maarit Hynönen, Antti Kulju ja Tapio Huotari.

Kapteeni Antti Luukkanen lupasi tehdä yhteenvedon keskustelusta, ja toimia ainakin aluksi ryhmän vetäjänä. Ryhmä kutsutaan koolle tarvittaessa.

Tässä vielä muutama kuva kauden varrelta, kuvat paria lukuunottamatta by Anzel Oy (Kjell Paul & Anja Luomi):

Suuri kiitos kaikille vielä tätäkin kautta.! On ollut ilo ja kunnia saada toimia tämän loistavan jäsenistön kapteenina kaudella 2014. Tehdään yhdessä kaudesta 2015 jälleen tätäkin vuotta loisteliaampi.

Tarina reikäpelifinaalista 20.9.

20.9. pelattiin Shoot Outin lisäksi Linna Golfin reikäpelimestaruudesta 2014, finaaliin olivat tiensä raivanneet Patrik Leino ja Antti Luukkanen.

Alkuun käytiin kannustamassa Shoot Out liikkeelle

Ottelun alkureiät voitettiin vuorotellen, ja ottelu oli 5 reiän jälkeen vielä tasan. Tämän jälkeen Patrik kiristi hiukan tahtia, voittaen peräkkäin reiät 6, 7 ja 8.

2.väylän sumuista aamunäkymää

Patrik taistelee 2. griinibunkkerissa

3.väylänkään griiniä ei tiipaikalta nähnyt ollenkaan

Siellä se 4. väylä jossain on

Väylällä 9 muuttuu ääni kellossa, kun Antti puolestaa ottaa reikävoiton, jatkaen samaa rataa väylillä 10 ja 11. Jälleen ollaan tasoissa, ja tuntuu ettei tämä ottelu tule ihan heti ratkeamaan.

Klubitalon kohdalla edelleen heikohko näkyvyys

Patrik tavoittelee griiniä 10.väylällä

Tämä finaalikamppailu paljastuu todelliseksi vuoristoradaksi molempien osalta, kun Patrik tekee birkun väylälle 12, ja vie perään myöskin väylät 13 ja 14. Tilanne jälleen 3up Patrikille, kun jäljellä on enää 4 väylää.

Molemmat pelaavat hiukan ailahtelevasti koko päivän, ja 15 väylällä Antti tekee puolestaan birdien, vieden tiukasti taistellen myöskin väylät 16 ja 17 heti perään. Antin kannalta jo lähes toivottomalta näyttävä tilanne on jälleen käännetty tasoihin, ja jäljellä on enää 18. väylä.

Shoot Out-kisaporukka on otettu kiinni jo 16.väylällä, tämä ryhmä osoittaa hienoa urheiluhenkeä jääden jännittämään ja kannustamaan reikäpelifinaalia 18. griinin viereen. On meillä vaan hieno porukka Linnalla.!

Molemmat tekevät hiukan eri reittejä bogeyn 18.väylälle, seurauksena uusinta. Yhteistuumin päätetään palata väylän 18 tiille. Patrik lyö avauksensa väyläbunkkeriin, ollen hiukan epäonninen jatkolyönnissään. Kun Antti puolestaan chippaa birdieyrityksensä griinin edestä n 40cm päähän reiästä, niin tämä riittää tänään 1. uusintareiän voittoon ja reikäpelimestaruuteen 2014.

"Tänään ei näemmä ollut vielä Patrikin vuoro, mutta mies on kehittynyt huimasti parilla viime kaudella. Pate tulee olemaan tiukka vastus myös ensi vuonna yhdelle jos toiselle, kun ratkotaan seuraavan kerran lyönti- ja reikäpelimestuuksia", ylistää Antti hyvin taistelutta vastustajaansa.

Kiitos kaikille osallistujille, toivotaan että ensi vuonna kehitys jatkuu samaan suuntaan ja saadaan jälleen uusi ennätys osanottajamäärässä tässäkin kilpailussa.

Patrik (vas.) ja Antti (kuva by Kjell Paul)

Melontaa Katumajärvellä

Liian vähälle on kaikkien muiden harrastusten keskellä jäänyt myös melonta, vaikka kotirannassa on kaksi kanoottia passissa odottamassa vesillepääsyä. Onneksi sentään pari kertaa on ehtinyt lähipäivinä lähtemään myös vesille, ohessa muutama otos viimeiseltä retkeltä.

Erittäin mukavaa touhua, ei voi kuin suositella tätäkin. Hyvää treeniä keskikeholle ja käsille, mielikin rauhoittuu samalla kuin itsestään..

KiipFitin maastojuoksutaistelu

Oli siitä jo aikaa kulunut, kun viimeksi tuli oltua juoksukilpailun lähtöviivalla. Edellinen kisa kun oli Anagan 45km vuoristomaraton Teneriffalla joulukuussa 2013. Kesällä aikaa on vienyt lähinnä golf ja pesäpallo, kestävyyspuolen kunto oli täysi mysteeri. Onneksi oli sentään terve, ja viimeisillä lenkeillä tossu oli liikkunut välillä ihan kivastikin.

  

Tiukassa tahdissa heti paukusta

Alku tuli hyvää tahtia, ja askel tuntui kohtuullisen kevyeltä. Reitillä on alussa n 300m asfalttia, jossa juoksun toki tuleekin rullata melko helposti. Katsoin Garminin mittaria, vauhti näytti olevan 3:45 min/km ja syke 185.! Tuli pelottava tunne, että tähänkö tämä jo kaatui, noilla sykkeillä ei maaliin saakka jaksaisi. Himmasin vauhtia hiukan, yrittäen saada sykettä putoamaan edes vähän.

 

Reilu 1km lähdöstä

 

Juoksu onneksi edelleen helpohkoa

Aina välillä kun on ottanut kevyemmin muutaman päivän, syke saattaa nousta helposti varsinkin kisatilanteessa. Luotin että asia on näin, koska vaikka syke oli jo 1. nousussa lähellä maksimia (1,7km kohdalla syke 190), en puuskuttanut vielä pahemmin. Reitillä on tiukat nousut 1,5km ja 2,5km kohdilla, nämä olin jo ennakkoon päättänyt yrittää nousta mahdollisimman kevyesti. Jos alun mäissä menee liikaa hapoille, tulisi loppu olemaan yhtä tuskaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja sain uudelleen kiinni tavoittelemastani n 4'30 min/km vauhdista nopeasti uudelleen.

 

Katse tiukasti eteenpäin

10,6km reitti mutkittelee pieniä metsäpolkuja ja kuntopolkua pitkin Turengin ja Kiipulan välisessä harjumaastossa, näitä polkuja on tullut juostua ja pyöräiltyä nuorempana erittäinkin paljon. 5km kohdalla tuli tunne, että ollaan lähellä pistosta, siinä kohdassa oli pakko jälleen hiukan hiljentää hetkeksi. Onneksi tämä tunne meni pian ohi, ja pääsin jatkamaan juoksua yrittäen taivaltaa mahdollisimman rennosti ja rullaavasti eteenpäin.

 

Reilu 8km takana, juoksu rullaa paremmin kuin odotin

8km jälkeen reitti käy lähellä maalialuetta, silloin tiesin että aika tulee olemaan reilusti alle varovasti asetetun tavoitteen (50 minuuttia). Ennalta olin miettinyt, että jos kaikki menee aivan nappiin, keskiarvona ehkä jopa alle 4'30 min/km vauhtia pystyisi vaativasta maastosta huolimatta juoksemaan (vastannee tasaisella hiukan yli 4min/km vauhtia).

Toki edessä oli edelleen vielä yksi raastava nousu, eikä näillä sykkeillä varmaankaan kaukana krampeista oltu. Tämänkin jaksoin vielä kiivetä hyvin, ja lopussa pystyin hivenen jopa lisäämään vauhtia, joskaan mistään hurjasta loppukiristä ei voinut puhua.

 

Marika naisten voittoon ajalla 44:52

 

Itse maaliin ajassa 46:08

Kyllähän siinä oli pakko hiukan tuulettaa, vaikkei toki miesten sarjan voitosta taistellutkaan. Voitin itseni tällä juoksulla kyllä mennen tullen, en mitenkään olisi voinut ennalta kuvitella näin kovaa loppuaikaa. Tiukilla mies oli matkan varrella kyllä, keskisyke oli 183 ja maksimit 190. Keskivauhti asettui lopulta arvoon 4'20 min/km.

 

Median "riepoteltavana" maaliin tulon jälkeen

Tätä juttua kirjoittaessa juoksusta on kulunut 2 vrk, ja pohkeet ovat edelleen arat. Uskallan siltikin suositella joka ikiselle ihmiselle itsensä haastamista. Hyvän urheilusuorituksen ja itsensä voittamisen jälkeinen hyvänolontunne on jotain sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea. Ja kannattaa 100% varmuudella.

 

Miesten tuloslistan kärkipäätä

 

Ja sama naisten puolelta

 

Hämeen Sanomat 7.9.2014

Tulokset kokonaisuudessan:

http://www.kiipfit.fi/?cat=68

Loppuun vielä iso kiitos päivän kannustus- ja kuvausjoukoille.!

Tavataan ensi vuonna lähtöviivalla.!

Kisapäivä, KiipFit ja Rapugolf

Kesä alkaa olla lopuillaan, mutta kisat eivät taukoa näin syksyn alkaessakaan. Tänään on vuorossa KiipFit:n 10,6km maastojuoksu ja suoraan päälle Rapugolf Linna Golfissa.

Kesä meni nopeasti, treenattua on tullut kohtuullisesti. Golf ja pesäpallo ovat ottaneet oman aikansa, joten kestävyysharjoittelua ei ole tullut tehtyä aivan mahdottomasti. Onneksi sentään miehen paino ja muut arvot ovat pysyneet hyvällä tasolla grillauskauden ohi.

Todella mielenkiintoista nähdä miten juoksu kulkee, liikoja ei voi odottaa. Jos 50 minuutin alitukseen pystyy Kiipulan vaativalla radalla, olen enemmän kuin tyytyväinen. Nousua ja pikkupolkua tuolla kauniilla & haastavalla reitillä nimittäin riittää..

 

http://kiipfit.fi/