Hapenotosta ei omalla kohdalla ollut ennen testiä minkäänlaista hajuakaan. Oma veikkaus oli, että alakynnys on n 145 ja yläkynnys n 170. Ja niiden mukaan on tähän saakka harjoiteltu. Tai no, eipä nuo sykkeet ole viime aikoina treenejä juurikaan ohjanneet, jos ihan totta puhutaan.
Mutta, nyt itse testin pariin:
Valjaat kiinni ja happinaamari päähän
Testissä otetaan verinäytteitä jokaisessa välissä, jotta veren maitohappopitoisuus saadaan selville. Näin saadaan varmuudella linkitettyä sykkeen ja hapotuksen tasot toisiinsa. Alkuun lahdetään liikkeelle reippaalla kävelyllä, ja tasoja nostetaan ensin hölkkään ja sitten reippaaseen juoksuun.
Testissä on päästy jo juoksuvauhtiin saakka
Ja lopuksi selvitetään vielä maksimi, eli juostaan kiihtyvällä vauhdilla, aina siihen saakka kunnes ei enää kykene jatkamaan. Tämän jälkeen juostaan vielä 10 minuuttia parissa pätkässä hölkkävauhtia, jotta saadaan testattua myös maitohapon poistuminen rasituksen jälkeen.
Verinäytteen aika jälleen
Tuloksena tästä kaikesta saadaan ammattilaisten käsissä paljon faktaa, joiden pohjalta pystytään määrittämään alakynnys eli PK- ja VK-alueiden raja, yläkynnys eli VK- ja MK-alueiden raja. Lisäksi saadaan myös maksimisyke, hapenoton raja-arvot, ja likiarvot jokaiselle sykealueelle sopivasta juoksuvauhdista. Myös hapon poistumisen arvo on merkittävä, koska palautuminen on luonnollisesti nopeampaa jos sekin mekanismi toimii.
Kynnykset, hapot ja hapenotto + haponpoisto
Hapon kertyminen sykkeen ja vauhdin funktiona
Oma arvioni oli siis 9 pykälää yläkanttiin PK- alueen ylärajan suhteen, alakynnys asettui arvoon 136. Ja 4 pykälää VK-alueen rajan suhteen, yläkynnys osoittaa lukua 166. Varsinkin PK- ja VK-alueiden raja on erittäin tärkeätä tietää, jos aikoo kehittää itseään.
Toisin sanoen, jos olen mennyt kaikki lenkit vähintään keskisykkeellä 145, kertyy jokaisella lenkillä happoa jo jonkun verran. Tämä johtaa pitkällä juoksulla siihen, ettei keho ota harjoittelua enää vastaan. Olo on väsynyt ja mies jumissa koko ajan. Eikä varmasti pysty suorittamaan parhaalla mahdollisella tavalla mitään.
Tehdään siis kokonaiskestoltaan liian vähän ja liian kovaa. Ei pystytä tekemään pitkiä lenkkejä kun ei tahdo jaksaa. Ja kovaa ei pystytä menemään ollenkaan, koska tällainen harjoittelu vie helposti kestojumiin.
Uudet teesit harjoitteluun
Kun tehdään testejä, on myös tärkeätä kertoa testattavalle, että mikä on tilanne, pohjautuen mihinkin testattuun faktaan. Ja sen jälkeen kertoa, että mitä pitäisi tehdä, jotta kehitys voisi jatkua entistä parempana.
Jokainen tasotestissä käyvä saa Teskusta liikuntareseptin, minkä avulla pystyy muodostamaan omat harjoitusohjelmansa varsin helposti. Ainakin itse sain lisäksi myös paljon tietoa siitä, miten pitkäkestoiseen kilpailuun kannattaa lähteä, ja millä sykealueilla liikkua, jottei seinä tule vastaan liian nopeasti.
Infoa aineenvaihdunnasta
Energiankulutuksesta puhutaan nykyään paljon. Testissä käydessään saa tästäkin faktaa paperilla. Jos haluaa pitää energiatasot kunnossa, karistaa muutaman kilon matkastaan, tai mitä nyt ikinä.
Kova on aineenvaihdunta vielä tälläkin ikää
Melko paljon tuli siis viisastuttua kaikkinensa 1h 30min testin aikana. Olen aivan 100% varma, että osaan testin perusteella harjoitella jatkossa huomattavasti järkevämmin. Faktojen perusteella on luonnollisesti helpompi operoida, kuin liihotella pelkkien tuulesta temmattujen oletusten varassa.
Uskon myös että kilpailusuorituksieni taso tulee nousemaan ihan jonkun verran jo palkästään sillä, että tiedän nyt melko tarkkaan, minkä verran happoa kertyy elimistöön milläkin sykealueella.
Pitkäkestoisiin suorituksiin löytyi myös toisenlainen suhtautuminen. Alkumatkan sykettä tulee tarkkailla silmä kovana, jos aikoo vielä viimeisilläkin kilometreillä yrittää liikkua etanaa kovampaa eteenpäin.
Tasotestiä suosittelen siis erittäin lämpimästi kaikille. Olen aivan varma, ettei siihen uhrattuja euroja tule katumaan yhtä ainuttakaan sekuntia.
