Urheilija ei tervettä päivää nää.
Jos ei mitään tee, ei mitään saakaan.
Rapatessa roiskuu.
Tekevälle sattuu.
Oli miten oli, kyllä sitä osaa välillä teloa itseänsä melko omituisilla tavoilla. Maanantaina olin lentopallohöntsyissä, joissa alkutalvesta tuli käytyä hiukan aktiivisemminkin. Pelaaminenhan oli jälleen hirmuisen mukavaa, mutta onnistuin sitten yhteen torjuntaan valmistautuessani nappaamaan verkon hiukan löysän alanarun käsieni mukaan. Tämä sillä seurauksella, että naru nousi käsien mukana millisekunnissa kasvojen kohdalle, ja raastoi nenänvarren auki.
Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, ja voin kertoa että varsinkin pelikavereilla oli hetken jopa liiankin huvittuneet ilmeet kasvoillansa. Ja seuraavana päivänä on muuten aivan turha lähteä kertomaan jollekin että "juu, lentopalloverkon kanssa painiskelin", kun on arpi nenänvarressa..
Mutta näkisittepä mitä sille toiselle kävi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti